Hellurei kaikki!
Helle se vain jatkuu ja jatkuu, mun onnekseni! Eikä loppua oo näkysissä (toivottavasti ainakaan). Kiirettä on pitänyt ja postaukset laahaa jäljessä, sorryyyyy, mut mä laitan tän blogin laiminninlyönnin näiden hyvien kelien piikkiin. Voiko joku syyttää siitä, et on pakko nauttia näistä säistä! Ja että Bolognasta ostettu vaatenaulakko aiheuttaa ylitsepääsemättömän sisustuskuumeen, joka ihan huomaamatta laajeni kylppärin katon maalaamiseen. Huups!
Viikonloppukin tuli ja meni DBTL:ssä pyöriessä, samoilla reissusilmillä ja univeloilla mentiin, mitä euroopan reissulta jäi, MUTTA super kivaa oli. Mä olin niin lomafiiliksissä vielä, että edes kännykameralla ei tullut (vähän harmi kylläkin) otettua yhtäkään kuvaa koko viikonloppuna. Mietin hetken, et otanko järkkärin mukaan ja päädyin siihen, et kerranki jätän kameran kotiin. Kaks viikkoo reissussa mä uskollisesti kannoin sitä mukana, joten nyt lomailua muutama päivä ilman kameraa. Turussa seura oli hyvää ja tuli tutustuttua superkivoihin uusiin ihmisiin. Italiasta ostetut uudet laukut on päässeet heti käyttöön ja punainen Furla on ehdottomasti uusi kesäkäsilaukku suosikki!
Bolognasta tuli yks mun italian uusista suosikki kaupungeista. Mä rrrraaaakastuin niihin katettuihin jalkakäytäviin, koko kaupungin tunnelmaan ja siihen arkkitehtuuriin. Sinne mä ehdottomasti palaan vielä ja toivottavasti mahdollisimman pian. Kyseistä kaupungista mä tosiaan ostin muuten vaatenaulakon, jonka raahasin suomeen. Se oli vain ihan täydellinen ja oli pakko ottaa se sisustuskaupasta mukaan. Mun on ihan tajuton ikävä sitä Italialaista ruokaa ja koko Italialaista fiilistä, mikä siellä on. Äh, Suomi välillä ihan perseestä.
Nyt vielä Firenzen kuvia osa 2, on se kans niin ihana kaupunki. jotenkin se on onnistunut säilyttämään turisteista huomimatta tyylikkyytensä. Seuraavaks siirrytään tähän mun uuteen rakkauteen eli Bolognaan. Ai herran jestas, miten voikin joku kaupunki noin iskeä ja jäädä mieleen?!?
Hellou ja Ciao!!!
Terveisiä ihanaakin ihanenmasta Firenzestä, vaikka nyt suomessa jo ollaankin. Loma kuulumisissa mennään ja palataan matkan alkuun ja Firenzen tuuliin. Meidän matkahan alkoi Roomasta, jossa hypättiin Firenzeen menevään junaan ja nyt vähän ekan Italian päivän asukuvia tyyliin a la Firenze. Mä ihastuin niin Firenzeen, että sinne on ihan pakko kyllä päästä takaisin. Eikä se outletkylä Mall yhtään vähentänyt paloa takaisin, sieltä nimittäin löytyy mm. Prahan ja Guccin factory outletit!! No, eikä varmaankaan tarvitse mainita siitä sen enempää, kun kaikki varmaan arvaa jo, että shoppailijan taivashan se on. Ei siellä ilmaista ole, mutta hinnat on kyllä todella paljon huokeemmat kuin vastaavilla tuotteilla putiikeissa. Nimimerkillä tällä matkalla viimeistään merkkilaukku-uskoon tullut.
Elikäs, me siis lennettiin Helsingistä Roomaan, jossa oltiin muutama tunti ja sit hypättiin Firenzeen vievään junaa. Rooman ja Firenzen asemilla on sit ihan hemmetin paljon "avuliaita" ihmisiä (ei siis italialaisia), jotka kyselevät kokoajan voivatko auttaa milloin minkäkin kanssa, nämä tyypit haluvat sitten rahaa esim. laukun nostosta junaan, eivätkä neuvot ja avuliaisuus tietenkään ole ilmaisia. Joten suosittelen välttämään ja pitäkää laukuistanne kiinni, tämä tyypit ovat aika härskejä ja tarraavat laukkuun melkein väkisin kiinni. Alkoi jopa vähän ärsyttämään, kun väkisin joku tyyppi yrittää tarrata laukkuun ja pyörii vaan tiellä, kun yrittää päästä junaan nousemaan. Junamatka Roomasta Firenzeen ei kestä muutamaa tuntia pidempää (riippuu vähän minkä junan ottaa) ja on miellyttävä ja helppo tapa matkustaa. Lipun hinnatkaan eivät päätä huimaa. Me ostettiin liput jo etukäteen netistä (trenitalia.com) ja tulostettiin mukaan, niin asemalla ei tarvinnut kuin kävellä junaan, niin helppoa.
Firenzen must nähtävyys on kyllä kaupunkin läpivirtaava Arnojoki ja sen ylittävä kauppiaiden siltä sekä Santa Maria del Fiore (Duomo) ja varsinki Duomon kellotorni, josta on huikeet näkymät. Jotku nimeltä mainitsemattomat turistit paukkasivat kellotorniin kakskyt vaille ennen sulkeutumista ostamaan lippuja ja aika vaihdilla (tasan 9 minuuttia lipun ostosta) juostiin portaat ylös torniin (korkeutta 84,7 metriä) eikä hissiä ja niitä portaitahan oli 'vain' kellotornin huipulle 414, että alle kymmen minsaa mekko päällä oli meidän mielestä ihan kohtuullinen saavutus. Asukuvissa käytännöllinen portaiden juoksu maximekko, vähän meinasi helmat olla välillä tiellä...
Arnojoki virtaa kaupungin halki ja me kyllä joka ilta löysimme itsemme jostain joen varresta juomassa viiniä ihailemassa maisemia. Michaelangelonpuisto ja sen näköalatasanne antaa myös mahtavat näkymät firenzeen.
