26. elokuuta 2015

Viikkojen pesukoneshow

No niin, siitä on tasan puolitoista viikkoa, kun raahasin sen saakelin pyykkikoneen kylppäriin. Ja siitä on tasan puolitoista viikkoa kun aloin metsästää siihen osaa, sitä juuri minkä edellinen asukas oli sosialisoinut. Olen arponut näitä osia nyt yli viikon. Ja jotenkin olen onnistunut joka kerta arpomaan väärät liittimet. Varmaan tullut tehtyä ennätys. Joo, vihdoin lauantaina sain oikean osan ja ihan vatupassilla laitoin sen pyykkikoneen sit tasapainoon. Iskin pyykit sisään ja koneen seinään ja pesu ohjelman kehiin ja koneen päälle ja mitä tekee kone?!? Ottaa vettä ja jämää siihen!!! Siinä vaiheessa vielä olin toiveikas, et kyl tää tästä, pistän ohjelman uudestaan ja eiköhän se siitä lähde. No vitut lähtenyt. Yritän kaikkee, töpseli pois, uus ohjelma, ei mitään. Siellä lilluvat vedessä mun pyykit, ei edes pelkkä linkous lähde. Nostan kädet ylös ja oon ihan, et ei väkisin, mä luovutan ja lähden baanalle. Satuin kuitenkin mainitsemaan asiasta puhelun yhteydessä frendille, joka hienovaraisesti vihjaili, et mites toi nukkasihdin laita on? Et oonks mahdollisesti puhdistanut sen ja sitä rataa. Siihen tietty totesin, et ei, ei tää nyt siitä todellakaan johdu. Kuitenkin sit vähän myöhemmin aattelin, et päästän vedet pois koneesta ja samalla sit stekkasin sen saakelin sihdin, ja öh, sehän oli ihan jäätävän paskainen! Ja taas toiveikkaana yritys, josko se lähtis pyöriin. Ei ei ei, ei mutten lähtenyt. Tässä vaiheessa olin ihan raivona pyykkivuoren keskellä ja jos oisin pystynyt, oisin varmaan heittänyt koko koneen ikkunasta ulos. Lähdin ulos, pidin hauskaa ja pyykkikone sai nököttää ihan keskenään kylppärin nurkassa. Tänään hain sitruunahappoa ja totesin, et viimeinen yritys, jos ei tehtos, lähtee kone vaihtoon  en mä sille muuta osaa enää tehdä. Ja se ohjelma pyöri sitruunahappolla. Että kaks viikkoa tähän meni. Että oiskohan pitänyt ekana testata toi helpoin sitruunahappo????

Asukuvaus inspis on ollut pitkään hukassa, mutta nyt se ehkäpä on taas löytynyt... Johtuu siitä, että tämän puuttuneen pesukoneen myötä olen joutunut käyttämään eri vaatteita, ihan vain käytännön pakosta. Ja kas, olen tehnyt ihan kivoja löytöjä ja yhdistelmiä. Sitä paitsi tilasin ale myynnistä haalarin (kyllä, luit oikein), asuste jolle en ole lämmennyt aiemmin. Mutta poikkeus vahvistaa säännön, vai miten se taas menikään. Löysin nimittäin ihan täydellisen lyhyen haalarin sekä malliltaa, väriltään ja tyylitään. Ja ihastuin ikihyviksi! Uusi luottovaate on löytynyt!




23. elokuuta 2015

Pihlajasaaren kalliot

Parasta Helsinkiä on on kyllä Pihlajasaari. Sielu ja silmä lepää, murheet ja kiireet jäävät laituriin. Parasta on makoilla kalliolla auringon paistaessa ja viettää aikaa hyvässä seurassa. Syödä ja juoda, käydä uimassa ja kuivatella kastuneet bikinit auringon porottaessa. Ja ehkä vähän palaa ja saada kesän ekat rusketus raidat. Näistä on loistava sunnuntai tehty!












20. elokuuta 2015

Levoton luonne

Olen tässä ihmetellyt jo jonkin aikaa, että mikä itseäni oikein vaivaa. Mistään ei oikein tule mitään, ei nyt oikein huvita mikään ja olen vain haahuillut päivästä toiseen. Kunnes sen juuri tajusin! Tässä on taas nämä perinteiset merkit, että olisi päästävä pois, reissuun. Uusiin maisemiin ja uusien ihmisten keskelle. Kesä meni niin huomaamatta ja nopeasti, etten oikein ehtinyt pysähtyä ajattelemaan mitään. Asunnon osto ja remontointi vei kaiken tilan ajatuksissa ja rempan ehdoilla painettiin puolitoista kuukautta. Asunto on kiva, viihdyn siellä, siltikin vaikka se on vielä hm, noh vähän vaiheessa. Levottomuus ei johdu ahdistuksesta, ei mitään sellaista, se johtuu vain kaipuusta päästä kulkemaan, liikkeestä. Tänä vuonna olen reissannut vähiten ikinä. Ja siksi en enää heti tunnistanutkaan levottomuuden merkkejä. Kuukausi olisi vielä jaksettava odottaa ennen reissuun lähtöä, mutta luulempa piipahtavani vaikka Tallinnassa sitä ennen, josko se auttaisi tilapäisesti tähän kaukomaille kaipuuseen. 





Kärsivällisyyttä, sitä on tässä opittu

Tämä remontti ja muutto on ennenkaikkea opettanut kärsivällisyyttä. Siis Kärsivällisyyttä! Sitä ei ole koskaan voinut laskea hyveisiini. Kun olen jotain saanut päähäni, olen sumeilematta mennyt ja tehnyt. Aiemmissa muutoissa kämppä kuin kämppä on ollut tiptop parissa päivässä. Olen järjestänyt kuin hullu aiemmin yötä päivää, kunhan olen vain saanut kaiken täydellisesti paikoilleen. Jopa vaatekaapit, niin olen järjestänyt vaatteet värien ja käyttötarkoituksen mukaan henkareihin ja pinoihin. Tämä kerta on ollut totaalisen erilainen. Hyvässä vai huonossa, siitä en tiedä, mutta nyt tavarat ovat hakeneet paikkaansa hitaasti ja uudet lipastot odottavat vielä kaupassa. Elän edelleenkin osaksi vaatesäkkien keskellä ja pyörittelen huonekaluja, että löytävät täydellisen paikansa. Ja kyllä me ovat alkaneet löytääkin. Enkä ole jaksanut pingottaa enää, yhtään!







19. elokuuta 2015

Flow -free

Otsikosta voitte päätellä, että vapautan teidät flow postauksesta. Olin kyllä kyseisessä tapahtumassa, mutta koska itseänikin jo ärsyttää se, miten kaikilla on hehkutuspostaus sieltä, niin jätän väliin. Ok, ihan kiva festari, mutta camoon, muut festarit on varmasti ihan yhtä kivoja, ei tää nyt mikään niin spesiaali ole!

Sen sijaan, matkakuume alkaa nostaa päätään ja Esta-luvat on uusittu. Uuden asunnon sisustus projekti on edennyt, hitasasti, mutta edennyt kuitenkin. Hyllyjä ja maalia vielä jossain määrin puuttuu ja täydellisen lipaston metsästys on käynnissä. Bo concept on seuraavana stekkauslistalla. Jotenkin hairahduin ostamaan myös desingvessaharjan (!!!) Joo, pitäkää hulluna, pidän itsekin. Kuka urpo maksaa muka vessaharjasta seitsemän kymppiä? No minä!! Kyllä, saatan mennä tutkituttamaan pääni... Toisekseen vielä kertoo sen?!? 

Kun tämä puhelin nyt taas suostuu toimimaan, uskaltaa muutaman kuvan tähän ladata tännekin. Tämä puhelimen totaali sekoaminen onkin sitten ihan oma juttunsa, koettu nyt sekin. Siinä muuten meinasi seota ja saada itku-potku-raivarit myös omistaja, kun puhelin alkoi elää ihan omaa elämäänsä ja päätti iloisesti tiltata totaalisesti. Suostui sentään palaamaan elävien kirjoihin kunnon buuttauksen jälkeen (sentään palasi!). Mitään vikaahan ei omistajassa ole ollut, saattaa olla, että puhelin oli sammuttu ehkä joskus huhti-toukokuussa... Asioillahan ei tietenkään ollut mitään tekemistä keskenään...







17. elokuuta 2015

Muuton jälkeinen kaaos

Mitään ei löydy. Mistään. Ei kaapeista, ei pusseista eikä vähiten pahvilaatikoista. Alkaa muuten pikkuhiljaa ärsyttää. Kun kulkee viikon kahdella mekolla ja huomaa vielä raahattuaan vihdoin pesukoneen vessaan, että liittimet puuttuu (edellinen asukas oli ne sitten sosialisoinut mukaansa). Toiveina olisi saada vihdoin asunto siivottua ja loistavaa olisi saada matto vaikka lattiaan! Mutta. Mutta, koska tänään oli eka arkivapaa ilman mitään syytä viiteen vuoteen, lähdin lounaalle ystävän kanssa. Ja kuten voi arvata, lounas venyi, koska ei vain ollut kiire minnekään ja puhuttavaa riitti ja aurinkokin vihdoin päätti paistaa näin loppukesän iloksi, niin, en vain päässyt siivous moodiin (totuuden nimissä, en kyllä edes yrittänyt). Ja vaikka siivoilut jäivät, ihanat liljat ystävältä tekevät koko asunnosta paljon paremman ja muutama hassu pahvilaatikko nurkassa yhtäkkiä ei enää haittaakaan yhtään.

13. elokuuta 2015

Miten kaikki järjestyy, sitten loppujen lopuksi kuitenkin

Tää remppa on aiheuttanut stressiä, siitä miten asiat eivät mene siten kuin suunnittelee. Tässä jouduttiin viime päivinä hoitamaan juoksevia asioita, siirtämään muuttoa viidellä päivälllä, tilaaman asbestinpurku miehet hätiin ja vessakin remppa on vihdoinkin saatu polkaistua maanantaina käyntiin. Alkuviikosta tuntui, että mikään asia ei etene, aikataulut kusee ja rempan venyminen vesittää kaikki sovitut jutut. Mutta kuin ihmeenkaupalla, kaikki asiat sitten kuitenkin järjestyivät parhainpäin, tai noh, niihin vain asennoitui niin, että mitä ei voi muuttaa, niin sen vain joutuu kestämään. 

Nyt on kuitenkin muutettu, itseasiassa jo viime keskiviikkona. Muutto oli juurin niin perseestä kuin voi odottaakin ja pakkaaminen suoraan helvetistä (miten mulla voi olla viisi, siis viisi jäätävän isoa pahvilaatikollista kenkiä?). Ei taas seuraavaan kahdeksaan ja puoleen vuoteen tätä uudestaan. Muuten kaikki melkein ehdittiin saada valmiiksi (jopa lattialistatkin laitettua), mutta vessan remppa sitten viivästyi viikolla. Että tässä nyt eräällä ei ole ollut suihkua eikä vessaa viikkoon. Tai on, mutta ne sijaitsevat D-rapun kellarissa. Tiedoksi vaan, mun asunto on c-rapussa, kuudennessa kerroksessa. Mikä ilo lähteä vessaan yöllä... Mutta toivoa on tunnelin päässä, tänään on päästy tekemään lattiaa, josko mulla loppuviikosta olisi sitten ihan sisävessa omassa asunnossa.