22. joulukuuta 2015

Oho, mikä joulu? Mitä koska?

Miten se joulu muka voi olla nyt ihan kohta pian?!? Syksy on mennyt ennätysvauhtia, kyydissä olijaa jopa hirvittää. Pitäisikö jarruttaa ja hidastaa tahtia, luultavasti. Rauhoittua, ottaa aikaa arjelle ja itselle, eikä ryntäillä paikasta toiseen koko ajan sata lasissa. Näin on menty viimeiset pari kuukautta, en ole rauhoittunut, olen ollut koko ajan menossa, en ole edes ehtinyt pestä pyykkiä, enkä hakea joulukoristeita alakerran varastosta. 

Joulu menee maalla, keskiviikkona lähtee juna pohjoiseen päin ja lauantaina illalla takaisin. Sunnuntaina täytyy pakata, maanataina kahdelta lentokone nousee ja meikä on kyydissä menossa Nykiin. Kyllä, ylläriylläri, lähden viettämään uutta vuotta rapakon taa, tekee terää, täytyy päästä pois täältä. Suomeen palaan vasta loppiaisen jälkeen perjantaina. Jadenvihreä discopallomekko on hankittu Nykin uuden vuoden bileisiin. Se mekko kimaltaa kilpaa jaden vihreänä kaiken glitterin kanssa, överi, mutta niin magee ja niin överi kuin sen pitää ollakin.












4. joulukuuta 2015

Marraskuu- Jos jaksais- kuukausi

Marraskuu, synkkää, sateista, masentavaa, perusmarraskuun määritelmä. Paitsi, jostain syystä tänä vuonna marraskuu onkin antanut parastaan ja heittänyt kehiin ihan jotain uutta. Ei ole masentanut yhtään (ainakaan vielä), pimeyskin on jotenkin, noh, ei niin pimeää kuin viime vuonna. Tiedä sitten mistä tämän marraskuun taika johtui, toivon sen jatkuvan koko joulukuunkin, olisko syy kuun asennosta vai mistä, tiedä häntä. Mutta jokatapauksessa, toivon sen jatkuvan, omakin mieli on ollut normaalia marraskuun moodia paljon positiivisempi. 



Toki tässä marraskuussa on tapahtunut useita kivoja juttuja, jotka ovat yllättäneet. Ja ei, ei ole tapahtunut mitään elämää suurempaa, en ole rakastunut tai hurmaantunut mistään, joten tämä mielentila ei ole selitettävissä mitenkään. Ei ole tullut lottovoittoa, eikä mitään kummempaa ole tapahtunut, vaan tässä marraskuussa on vain tapahtunut outoja juttuja ja outoja sattumuksia, loppukuu antoi vielä sellaisen Déjà-vun, suoran uusinnan vuoden takaisesta. Hyvä vai huono juttu, ehkä loppujen lopuksi hyvä ja se osoitti koko jutun merkitsytettömäksi. Asiat vain menevät miten menevät ja joillekin asioille ei vain voi mitään, vaikka miten haluaisi. Joskus on taottava päätä seinään jonkin aikaan, että totuus kirkastuu ja ymmärtää luovuttaa. Joskus kannattaa luovuttaa, uskotteko? Kun on liian kauan uskonut johonkin, mikä on ollut utopiaan, eikä ole halunnut nähdä totuutta, vaan uskonut koko sydämellään johonkin, mitä ei sitten loppujen lopuksi ole koskaan ollutkaan, eikä myöntää omaa häviötään. Joten marraskuu, olet opettanut tänä vuonna monta asiaa.





Ja kun perjantaina 4. joulukuuta ulkona vesi piiskaa ikkunaan, on hyvä haaveilla seuraavista reissuista, toinen suuntautuu New Yorkiin heti joulun jälkeen ja helmikuun alussa Karibianmren rannat kutsuvat nauttimaan auringosta ja siitä karibian letkeästä tunnelmasta. Näillä jaksaa tätä sateista talvea!

Kaikki kuvat on muuten Barbadoksen reissulta napattuja!