15. syyskuuta 2015

Kiasman Robert Mapplethorpe

Sunnuntaina oli viimeistä päivää Robert Mapplethorpen näyttely avoinna Kiasmassa. Vaikka näyttely on ollut jo maaliskuusta alkaen, niin taashan se jäi viimeiseen päivään. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan ja onneksi sain itseni sinne asti raahattua. Näyttely oli nimittäin näkemisen arvoinen. Suosittelen, joskin tämä nyt oli ja meni. Mutta myös suomalaistaiteijan Jani leinosen tottelemattomuus koulu on ajatuksia herättävä ja myös kokemisen arvoinen. Menkää Kiasmaan siis. Haluan muuten lukea Patti Smithin just kids kirjan, kunhan saan sen käsiini vain jostain. 




9. syyskuuta 2015

Kaksi vuotta sitten

Tämä blogi sai aikoinaan alkunsa ekasta Karibian reissusta. En jaksanut päivitellä kuvia faceen, niin päätin silloin tehdä blogin, missä voivat kaverit käydä katselemassa ja lukemassa Karibian kuulumisia. Siitä on nyt viikon päästä suurin piirtein kaksi vuotta. Aika on mennyt huiman nopeasti. Silloin olin juuri eronnut poikaystävästäni ja pänni koko ihminen. Nykyisin ei enää pänni, en ole yli vuoteen uhrannut enää ajatustakaan koko tyypille. Tässä kahdessa vuodessa on ehtinyt tapahtua kaikenlaista. Olen kerran melkein ihastunut oikein kunnolla, en kuitenkaan rakastua, eikä koko jutusta koskaan oikein mitään tullutkaan. Hyvä niin, koska muuten olisi monta muuta upeaa juttua jäänyt kokematta. Ympyrä oikeastaan sulkeutuu näiden kahden vuoden osalta, koska olen taas lähdössä viikon kuluttua Karibialle. Päätin, että tämä reissu on vanhan loppu ja uuden alku tai paremminkin uusi alku jotenkin on ollut tämä oman kodin osto ja muutto kallioon. En ole katunut muuttoa tänne päivääkään. Viihdyin paremmin kuin koskaan punavuoressa. Olen tullut kotiin. Siltä tuntuu ja tämä reissu, joka alkaa viikon kuluttua ja kestää kolme viikkoa, olkoonkin jatkumoa tälle uudelle alulle ja uusille tuulille elämässä. Näinä kuluvina kahtena vuotena olen tutustunut uusiin upeisiin ihmisisiin ja osa on toivottavasti tullut jäädäkseen elämääni ja osa saattaa vain olla käymässä, mutta tällä hetkellä silläkin on syynsä, miksi he ovat elämässäni, tiedän sen syyn ehkä joskus myöhemmin, ehkä en. 

Viisastunut en ole tainnut yhtään näinä vuosina, mutta onnellisempi ja tyytyväisempi olen. Syyt siihen voivat olla monet, mutta uskaltaisin väittää, että näinä kahtena vuotena olen alkanut viihtyä omassa seurassani oikein hyvin. Ja luulenpa, että se on yksi ja suurin syy onnellisuuteen. Jos ei viihdy itse itsensä kanssa, miten voi odottaa kenenkään muunkaan viihtyvän? Telkkariton syksy on vain vahvistanut tätä käsitystä, oikeastaan vähän kaduttaa kun keväällä tuli edes ostettua koko uusi telkkari.






8. syyskuuta 2015

Telkkariton elämä vko viisi

Tässä nyt on käynyt silleen vähän vahingossa, että en ole katsonut telkkaria tasan viiteen viikkoa. Tämä johtui aluksi mun muutosta, en ehtinyt saada antennin rasiaan paikalleen, sitten meni kaksi viikkoa, kunnes se asennettiin. Jostain syystä siinä vaiheessa en oikeestaan kaivannut enää koko töllöä ja enpä ole siis avannutkaan telkkaria viiteen viikkoon. Nyt kun en kaipaa koko telkkaria, niin päätin, etten sitä katsokaan ennen reissua, joten sitten tuleekin sellainen kahden kuukauden telkkariton jakso! Ei huono, enkä ole siis edes huijannut, en ole katsonut telkkari netistä, en netflixistä, en HBO:ta, en edes maikkaria tai mitään muutakaan mediaa verkossa. En edes leffaa tai mitään muutakaan dvd:ltä. Ja voin kertoa: hyvin on pärjätty. Olen innostunut taas kirjoista! Ja sosiaalinen elämä on niin paljon kivempaa, kun telkkarin tuijottelu. Palaan varmaan telkkarin katsojaksi syksyn räntäsateessa, mutta tällä hetkellä ei vain kiinosta yhtään tuijotella töllöä. Kokeilkaa vaikka viikko, tai kaksi, tuijotelkaa vaikka kuuta, niin huomaatte miten paljon kivempia asioita voi tehdä sen sijaan, että tuijottaa jotain laadutonta kuraa telkkarista. Nyt ei ole tarkoitus jeesustella, kyllä itsekin tykkään hyvästä murhamysteeristä, dekkareista ja laadukkaista sarjoista. Suosikkeja ovat  silta, Hercule Poirot, olipa kerran, Strike back ja mitä näitä nyt onkaan. Ehkä sit talvella palaan niiden pariin. Mut tällä hetkellä oon keskittynyt telkkarin sijaan maisemiin! 




1. syyskuuta 2015

Perjantaita Asan ja Anna Puun kanssa

Asan ja Anna Puun ihanan letkeä fiilistely biisi. En normaalisti kovin perusta kummastakaan, mutta tämä on ihana! Super ihanaa perjantaita kaikille, joudaan sen kunniaksi illalla lasilliset skumppaa ja aloitetaan viikonloppu hyvissä ajoin!


Maanantain maanantaikahvit

Ostin aamulla lennosta Take away kahvit. Siitä sit super nopsaan lähdin kirmaamaan (tai parempi sana vois olla joku epämääräinen vaappuminen) ja huuups, onnistuin kaatamaan sen kahvin päälleni. Oli maitokahvia sokerilla ja ainut vaihtoehto oli lähteä kotiin takas vaihtamaan vaatteet. Minkä seurausena olin tietysti myöhässä. Ajattelin olevani tänään hyvissä ajoin toimistolla. No en ollut. Valkoinen sifonkipaita kuorrutettuna maitokahvilla ei ehkä ole se ykkösduuniasu kuitenkaan. Nyt päällä on jotain, siis ekana käteen osunut paita, jonka löysin ja nyt edes jotenkin sattui sopimaan muuhun asuun.