Muistatteko kun mä joskus kerroin mun yöllisestä eurolavadyykkausreissusta? Jos ette, niin siis joskus viime kevättalvena tämä mun dyykausreissuhan suuntautui mun naapurikadulle, josta kävin hakees roskalavalta eurolavan. Josta siis tuli mun uus sohvapöytä. No enhän mä tietenkään mitään saanut aikaseksi heti (paitsi sentään sain sen lavan sentään roudattua mun eteiseen). Kunnes vihdoin kesällä mä kyllästyin mun rumaan lastulevysohvapöytään. Vihdoin ja viimein kävin kesällä ostamassa pöyrät alle siihen lavaan ja voilá, mulla on uus sohvapöytä! Pöytä jää rouheaksi ja puunväriseksi (normaalisti en fanita puunväristä, mutta nyt se toimii) ja kun mulla on muuten kaikki valkoista, niin pöytä toimii tuollaisenaan hyvin. Hintaa pöydälle tuli kalustepöyrien verran, joten ei paha. Mä en laske sitä nöyryytystä ja häpeää, minkä aiheutti sen lavan kantaminen pitkin Albertinkatua. Viitseliäisyyttä vähän tarvittiin ja se inspiraatio tietysti. Inspiraatio tähän lähti siitä veskin katon maalaamisesta ja olkkarin kattolamppujen täydentämisestä kahdella uudella lampulla. Joskus käy niin, että inspiraation täytyy lähteä jostain muusta kun itse ideasta.
Tältä se se näytti eka mun eteisessä, öh noh, useamman kuukauden...
Huomatkaa, että asennusolut tulee nauttia kylmänä ja siinä samalla kun ruuvaa pöyriä pöytälevyyn :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti