Gardajärven Salò ja matka jatkui Bergamoon

Saatetaanpas loppuun tää Italian kierros kesältä. Loppureissulta onkin Italiasta jäljellä enää Salò ja Bergamo. Salòhan on kaupunki ja kunta Brescian maakunnassa Lombardiassa ja se on Gardajärven länsipuolella. Meillä oli auto vuokralla täällä ja vuoristoteillä ajaminen, noh, oli ihan haastavaa :) No, jos totta puhutaan, mä tykkään ajaan ja tykkäsin ajaa noilla serpentiiniteilläkin. Salóon kyllä oli ihan hyvät tiet ja niillä ajaminen ei ollut mitenkään ihmeellistä (varsinkin kun päästiinohi siitä saksalaisesta tientukkeesta).

Saló itsessään oli kiva pikkukaupunki tai kylä oikeastaan ja me vietettiinkin täällä useampi tunti. Frendi vain oli vähän huonovointinen koko aamupäivän, niin mulla oli ajonakki koko päiväksi. Salósta me ei ehditty enää lähteä länsipuolta järvestä kiertämään kauemmas ja auton nokka käännettiin kohti Bergamoa. Me ajeltiin aikalailla pikkuteitä, mutta päästiin kyllä motarillekin, eikä Italialaiset aja yhtään sen ihmeemmin, kun missään muuallakaan ihmiset ja toisekseen liikenne oli mun mielestä ainakin ihan rauhallista. Mä varmaan ite harrastin enemmän rattiraivoa, kuin noi paikalliset. Milanon kylttien kohdalla tuli mielihalu kääntyä sinne ja ajaa illalksi Milanoon, mutta oli pakko pysyä tiukkana, koska meidän piti palauttaa auto Bergamon lentokentälle. Koko matkan aikana ajettiin yhden kerran päin persettä ja se oli sinne lentokentälle mentäessä, liittymän ohi iloisesti kerran tai kaksi. Sit kiertelin siellä motarin ruuhkassa vähän ympyrää, mut no problem, lentokenttä löytyi. Me itseasissa oltiin hyvissä ajoin Bergamossa ja meillä oli ihan lentokentän vierestä vuokrattu huoneisto tai paremminkin huoneistosta huone. Ennen auton palautusta vietiin laukut jo hotellille. Sit kun me nyt oltiin siellä lentokentällä ja kello oli vasta seiskan hujakoilla, niin mehän päätettiin siinä sit lähtee Bergamoon, siis keskustaan... Varmaan jotku järkevät tyypit olis menneet hotlalle lepäämään ja rentoutumaan ja ajoissa nukkumaan kun seuraavana aamuna oli aikainen lento, mut noup, me ei kuuluttu niihin, vaan otettiin lentokenttäbussi kaupunkiin. Bergamo oli kyllä upee kaupunki, sen mitä me nyt siinä sit ehdittiin nopeesti nähdä, oli taas aika tiukka tahti. Mut jäätelö oli Italiassa aivan taivaalista joka paikassa. (Nyt välihuomiona, mulle tuli aivan tajuton ikävä Italiaan ja aloin kelata, josko sitä blokkais lennot Roomaan, jos vain ihan nopeesti kattois noita lentoja).

Tässä kuvia Salòsta ja sen kujilta. Tuo Gardajärven turkoosivesi on aivan ihanaa. Pääsispäs taas tänne maisemiin takaisin! Tehtiin muuten sellainen huomio, että melkeinpä joka pikkukylässäkin näytti löytän merkkiliikkeitä ja Pradat, Guccit, Bottegat sun muut oli edustettuna. Että nyt mä en enää yhtään ihmettele miten italialaiset on niin tyylikkäitä, kyllä niiden vaatetarjonta on vähän eriä kuin jotku sittari-rytkyt.

Sit on päästy jo Bergamoon asti. Autoilu kuvia jos haluaa katsella, niin niitä löytyy aikaisemmista postauksista. 

Turkoosi Gardajärvi, pari tytskyä ja auto

Gardajärvi, Italia, auto ja auringon paiste.
Mitä muuta sitä ihminen voisi lomaltaan toivoa?
Upeita maisemia, turkoosia vettä ja pienten Italialaiskylien tunnelmaa?

Näitä me löydettiin Gardajärveltä. Kolmen kaupungin jälkeen (Firenze, Bologna, Venetsia ja nopea vissiitti Roomaan, joten sitä ei oikein voi laskea) me suunnattiin autoillen Gardajärven jylhiin maisemiin. Koska takana oli kolme kaupunkia nähtävyyksineen, joissa emme olleet aiemmin koskaan käyneet, niin tahti oli hyvin tiivis. Siksi olikin todella hyvä ajoitus ottaa tähän reissun puoliväliin rennompi lomakohde ja kierrellä Gardajäven pikkukyliä ja katsella upeita maisemia. Niin olihan meillä hotellilla uima-allas, mut ei me siellä ehditty olla kuin tunti yhtenä päivänä, että siitä voi päätellä meidän rennomman meiningin :)

Gardajärvihän sijaitsee siis Pohjois-Italiassa Alppien juurella ja on Italian suurin järvi. Gardajärvi on siitäkin poikkeuksellinen järvi, että sen vesi on turkoosia. Mikä johtuu länsirannan vuorien mäntymetsän vihreydestä, joka heijastuu järveen ja muuttaa veden turkoosin väriseksi. Me kierrelttiin ekaksi järven itäranta ja toisena päivänä länsirantaa Salóon asti. Ajaminen on muuten aika hidasta, varsinkin kun eteen tulee joku saksalainen (!!!) autoilija, joka luulee jarrua kaasuksi. Yleisesti ottaen siis tiet ovat kapeita ja mutkikkaita. Itäpuoli oli helppo ajaa ja pysähdeltiin muutaman kerran katsomaan maisemia ja nähtävyyksiä. Me ajeltiin itäpuolta Malcesineen asti, jossa pysähdyttiin katselemaan nähtävyyksiä ja kylää (asukkaita 3500 muistaakseni). Malcesinen keskustassa on Scaligeron linna (Castello Scaligero), joka hallitsee näkymää ja joka me käytiin katsomassa. Linna oli ok ja siellä kannattaa käydäkin jo pelkästään vaikka siksi, että linnasta aukeni mahtavat näkymät Gardajärvelle. 

Malcesinesta pääsee muuten Monte Baldon vuorelle köysirataa pitkin ja se on todella suosittu turistien keskuudessa.  Me tultiin huomaamaan sen suosio jäävän pitkästä jonosta, mikä oli köysiradalle. Meidän suunitelmissa oli, että mennään sillä köysiralla sinne vuorelle, mutta kun oltiin jonotettu jotain tunti ja olis pitänyt vähintään vielä toinen tunti jonottaa, niin todetiin, ettei mitään järkeä ja lähdettiin stekkaamaan toi linna ja Malcesinestan kylä. Järkevä päätös, koska linna oli hieno ja maisemat korvasi mennen tullen yhden vuorella käynnin. 

Matkalta Malcesiaan maisemia eli järven itäpuolelta

Malcesinen kylä

Scaligeron linnasta maisemat Gardajärvelle ja kylään

Gardajärvellä liikennöin lauttoja kylien välillä. Tämä kuva on vastarannalla sijaitsevaan kylään, jonne lautta on menossa