Venetsia Vol. 2

Moikkamoi!

Palataan kesäiseen Italiaan ja vielä Venetsian tunnelmiin. Tää on päiväretki Venetsiaan postaus osa nro 2. Enhän mä voinut jättää kaikkia näitä ihania Venetsiasta otettuja kuvia julkaisematta?!? Palataan siis helteiseen Italiaan ja Venetsiaan näin marraskuun paskakelien keskellä. 

Me siis lopulta enempien ja vähempien eksymisien jälkeen löydettiin Pyhän Markuksen torille, jota hallitsee Venetsia kuuluisin kirkko Pyhän Markuksen basilika. Sen vieressä on kirkon kellotorni, josta on hienot näkymät yli Venetsian. Harmi vain, että sinne mentiin hissillä, saakeli kun nää kaks hullua blodia ois halunnut mennä portaita (nämä kaikenlaiset portaat ja tornit tulee esiintymään myös jatkossa eri kaupunkien postauksissa ;)! Vähän pitää elämään saada jännitystä jossain kuumottavissa vanhoisssa huterissa portaikoissa (joo hulluilla on halvat huvit, tiedetään), mutta tänne torniin ei päässyt kuin hissillä, joten sitten mentiin sillä hissillä.

Kaupungin tapaan vesi muuten nousee välillä kaduille ja pyhän Markuksen torille ja perinteisesti mä heitin sandaalit pois sen enempiä taas ajattelematta ja kahlasin sinne lammikkoon sitten ihan kunnolla. Siis, tietysti mä olin ennen sandaalien pois heittoa hieman arvioinut veden syvyyden väärin ja seissyt siinä lätäkössä nilkkoja myöden ne nahkasandaalit jalassa. Mutta ehdottomasti heittäkää kengät veke ja kahlatkaa sinne veteen, pitää olla vähän mielikuvistusta, eikä liian tosikkomeininkiä. 

Venetsiasta löytyy muuten ihan kohtuu hintaisia kahviloita ja ruokapaikkoja, jos vain vähän viitsin etsiä. Me ostettiin espressot ja paninit eikä ne tainneet neljää-viittä euroa enempää maksaa, siis yhteensä. Kaikken turistipaikkojen läheisyydessä olevat paikat tietysti ovat turisti hintaisia, joten kannattaa mennä vähän syrjemmille kujille nauttimaan espressot ja gelatot. Me käytiin kyllä ihan paikallisessa supermarketissa, josta napattiin salaatit mukaan muutamalla eurolla ja ruokajuomaksi Italian tapaan valkkaria ja mentiin nauttimaan ne yhdestä monista pienistä aukioista.

Takaisin päin rautatieasemalle me otettiin puolimatkasta vesibussi, kun ei me jaksettu enää kävellä, eikä meillä ollut ihan hirveästi aikaakaan junan lähtöön. Siinäkin on muuten juttu, et vesibussi ei ota joka asemalta kyytiin, eikä joka asemalta myydä lippuja. Kannattaa siis stekata etukäteen, et miltä pysäkiltä pääsee kyytiin ja myydän lippuja. Kannattaa ehdottomasti ajella pätkä vesitsekin, koska kaupunkia on mielenkiintoista nähdä myös kanaalia pitkin ajellessa. 

Me oltiin Venetsiassa heinäkuun puolivälissä, eikä kaupunki ainakaan tähän aikaan haissut, vaikka siitä varoiteltiin. Varmaan loppukestä (elo-syyskuussa) kun helteitä on ollut pidempään, niin vesikin lämmetessä alkaa haisemaan. Tuolloin ei ollut turistejakaan ihan niin paljoa vielä ja kaupungissa tuntui olevan tilaa kävellä ja katsella.

Me päästiin rautatieasemalle ja hetki ehdittiin ulkona vielä Venetisaan katsella, kunnes iski ihan armoton ukonilma! Ihan päälle, vettä tuli ja salamoi. Onneks me ei kastuttu, ajoitus ennenkaikkea. Nyt kun mä kirjoitan tätä, niin mulle iski ihan tajuton ikävä Italiaan, Venetsiaan ja Bolognaa, mä voisin vaikka tästä suorilla lähteä lentokentälle, jos mulla ois vaan siihen mahdollisuus. Mutta mä tiedän, että tuun palaan vielä Bolognaan ja Venetsiaan.

 Pyhän Markuksen basilikan kellotorni

 Pyhän Markuksen basilika

 Pyhän Markuksen tori

 Näkymät kellotornista Venetsian ylle.

 Hiljaisuuden silta

Paluu rautatieaseman portaille ja junaan

Päiväretkellä Venetsiassa vol 1.

Ciao beibet!

Nyt vihdoin ja viimeinkin SE juttu Venetsiasta tai osa 1. Muutama kuukausihan tässä menikin ennenkuin sain tämän aikaiseksi tehtyä. 

Me päädyttiin kesällä tehdyllä Italian turneella tekemään päiväreissu Venetsiaa. Alunperin meillä oli kyllä suunnitelmissa olla pari yötä Venetsiassa, mutta me oltiin hotellien kanssa vähän myöhässä liikkeellä niin oli jäljellä vain erittäin kalliita hotlia. Joten todettiin, että otettaan Bolognasta aamulla juna. Liput me ostettiin jo ennakkoon Suomesta. Sinällään erittäin kätevää, koska kun lippu on ostettu etukäteen, tarvii vaan kävellä asemalle ja junaan. Helppoa! Toisekseen ennakkoon ostettuna me saatiin meno-paluu liput kaksi yhden hinnalla! Joten joskus on hyötyä siitä, että on näin suunnitelmallinen. Bolognasta me otettiin hotelli keskustan ja rautatieaseman välistä, jolloin meillä oli lyhyt ja helppo kävellä keskustaan sekä rautatieasemalle. Jos muuten Bologna kiinnostaa enemmänkin niin siitä on kaks postausta jotka löytyy täältä ja täältä, mut takas Venetsiaa.

Kaupunki on kaunis ja yhden päivän aikana ehtii aika hyvin nähdä kaupunkia. Tai paremminkin tän historiallisen keskustan eli 'pääsaaren', missä sijaitsee nää nähtävyydet. Juna tulee suoraan päärautatieasemalle eli saaren 'etusosaan', mistä on hyvä ja helppo lähteä eteenpäin, joko kävellen tai vaikka vesibussilla. Me lähdettiin kävellen, koska haluttiin nähdä kaupunkia mahdollisemman paljon. Kävellessä kannattaa varatua siihen, että kapelille ja sokkeloisille kaduille eksyy, mikä mun mielestä oli vain kivaa, se jotenkin kuuluu asiaan Venetsian pikkukujilla. Aikaa siis kannattaa varata reilusti, koska todennäköisempää on, että eksyy, kuin että ei eksy. Nimimerkillä muutaman kerran sokkeiloisille pikkukujille eksynyt ja umpikujiin törmänneenä, eikä kyllä välillä ollut hajuakaan missä päin pyörittiin. 

Saaren monet sillat, kapeat kadut ja kanaalit tuovat ihan oman fiiliksen ja musta kaupunki oli ihana.  Rautieasemalta kun lähdettiin niin ensimmäisenä pitääylittää Ponte degli Scalzi siltaan, jonka on myös vaikuttava. Me lähdettiin harhailemaan josko löydettäisiin Pyhän Markuksen kirkko ja Piazza San Marco eli Pyhän Markuksen tori ja sen ympäristö sekä hiljaisuuden silta. Me haluttiin myös löytää pääkanava Canal Granden vanhin silta eli Rialton silta. Ylläri pylläri, matkalla siis eksyttiin. Useampi kerta, mutta aina löydettiin takaisin oikeille kaduille, kunhan vähän oltiin kierrelty ja harhailtu. Löydettiin Rialton silta ja pidettiin lounastaukoa Campo San Polo aukiolla. Jossa juotiin lämmennyttä valkoviiniä ja jatkettiin matkaa hiljaisuuden sillalle ja Pyhän Markuksen torille. Löydettiinhän me nekin, pienien eksymisien jälkeen tietysti. 

Venetsiasta mun oli muuten pakko ostaa kiseistäkin kiseisempi tuliaisnaamio. Mä haluan joskus mennä tonne kaupunkiin silloin kun siellä on karnevaaliaika. Se olis ihan täydellistä, päästä osallistumaan niihin. Mutta enempiä jaarittelematta, kuvia venetsiasta, olkaat hyvät!

Bolognan asemalta, tästä se lähtee

Näkymä rautaiteaseman portailta Venetsiaan

Ponte degli Scalzi

pääkanava Canal Granden vanhin silta eli Rialton silta

 Campo San Polo aukio tai tori, mikä nyt olikaan