New Hair ja silleen

Uusi tukka kuulkaas! Ja voi hitsi miten se aina vaan piristää! Tuntuu taas kotoisalta kun sai tämän reuhkan kuntoon ja suhtkoht ihmismäiseksi. Taas jaksaa tätä paremmin laittaakin aamuisin (no ainakin ehkä viikon ;), kun on edes jotain toivoa saada se kivan näköiseksi. Taaskaan mun luottokampaaja ei pettänyt odotuksia.

Tiedättekö jos kampaaja on karmea? Kuinka se voi pilata hiukset pitkäksi aikaa. Mulle kerran kävi ihan paskasti kampaajalla ja sain väriksi kusenkeltaisen. Muutaman kerran on käynyt niin, et kampaaja on leikannut tukan liian lyhyeksi ja ihan liian kerroksittain. Kiva sit kun ne lyhimmät on hiukset on tuol lyhyen polkan tasolla ja oot kasvattamassa pitkää tukkaa?!? Näistä muutamista kerroista viisastuneena osaan arvostaa hyvää kampaajaa, joka osaa kuunnella mitä asiakas tahtoo, eikä vain toteuta omaa näkemystään mistään välittämättä. Ja joka vielä on hyvä leikkaamaan ja osaa katsoa mikä mulle sopii, eikä tarvi pelätä saavansa jotain karmeaa mummotukkaa! Onneksi oon nyt kahdeksan Helsingissä asutun vuoden jälkeen löytänyt oman luottokampaajan, enkä kyllä sitä hevin vaihda!!

Aikoinaan neljä vuotta sitten tästä mustasta väristä lähdettiin, välillä oltiin punapäisiä ja tähän blodiin väriin on tultu takas.

 Ateenassa 2010

 

 Malaga 2012

 

Ja Venetsia 2014

Päivän asut on alkaneet mekkojen ja hameiden jälkeen painottua viilenevien kelien myötä enemmän housu ja jakku linjalle. Eipä kyllä tarvi enää montaa päivää odotella, että pääsee taas käyttämään mekkoja, hameita ja bikineitä, nimittäin Mallorca kutsuu ens tiistaina. Ellei se helkkarin vuori Islannissa räjähdä sitä ennen ja sylje tuhkansa taas lentomatkustajien kiusaksi taivaalle. Alla muuten asukuviin on päässyt mun valkoinen furlan käsilaukku joka on niin ikään Italian niitä Italian löytöjä :)

Yhden hameen kutistuminen

Niin , tiedättekö tunteen, kun uusi ihan tositosi kiva vaate tulee ekasta pesuta ja kuivaat sen ja laitat sen taas päälle... ja huomaat hameesi helman kutistuneet pesussa lähes 15 cm!! Siinä sitten seisot se ex-maxihame päällä, joka on mystiseti pesussa muuttunut epämääräisen pituiseksi puolisääressä lepattavaksi vaatakappaleeksi. Tajuntaa iskee ikävä ajatus, tää on pilalla! Mun uusi lempihame on pilalla! Kiuhut kiukusta, kiroat pitkiä jalkojasi, kiukuttelet peilikuvalle ja toteat ettei mikään pidennä hametta takaisin maximittaan. Saakelin paskalaatu hame, mikä oli ihan täydellinen ennen pesua ja siksi se ottaakin niin vietävästi päähän, kun se hame on pilalla. No okei, toi oli pitkään aikaan eka vaate joka meni pesussa pilalle. Harmittaa vaan vieläkin. Kauppaan sen tietysti vein takaisin ja valitin. Vastaavaahan ei tietenkään löydy mistään. Ei vaikka sitä on nyt etsitty kissojen ja koirien kanssa.

Nää alla olevat maisemat ja asukuvat ovat viimeviikon puistoilluiltapäivältä ja ulkoilemaan on ahkerasti päässyt mun uusi Italian tuliainen, eli punainen Furlan laukku, josta kyllä tykkään ihan tositositosi paljon. Kuten myös siitä toisesta valkoisesta Furlan käsilaukusta, joka oli samaisesta Furlan liikestä tehty löytö! Se laukku varmasti päätyy hyvin pian kuviin myös. Mekko on löytö Tallinnasta ja just oikeen punainen tohon laukkuun.

Nämä vielä viime viikolla hellivät hellepäivät ja illat kyllä oli ihania, kun voi töiden jälkeen suoraan kipaista vain puistoilemaan kaverin kanssa ja voi hakea lähikaupasta kylmät juomat ja piknik eväät, paitsi että, mun piknik eväille kävi paskasti! Vaikka koirista tykkäänkin, niin puistoissa ihmiset voisivat vähän katsoo koiriensa perään ja pitää ne kiinni!! Eikä ainakaan päästää syömään saakeli vieköön toisten eväitä!! Meni nimittäin mun eväät roskiin, kun jonkun puistoon koiransa tuonut urpo päästi sen piskin syömään mun ruuat! Vitutti aikalailla, kun enhän mä nyt enää sit niitä ruokia voinut sen jälkeen syödä, kun se koira oli kuononsa tunkenut mun ruokiin, yök vaan. Ja tyyppi ei edes pahoitellut, eikä meinannutkaan korvat mun safkoja! Et terve vaan, omahyväiset ääliöt, jotka pilaavat muiden puistoilut, ite veti vaan lisää skumppaa naamaansa ja ainut mitä sai suustaan ulos oli, et oho, vähän pääsi irti... No kait se irti pääsee jos ei pidä hihnasta kiinni!!! Ja huomio, mä tykkään koirista!!! Noin niinku yleisesti. Systerinkin karvapallo on niin söpö ja ihana otus, jota vaan on pakko rapsuttaa, kun se tulee syliin niitä rapsutuksia kerjäämään, tai paremminkin vaatimaan. Mutta en mä halua, et jonku oudon tyypin koira syö mun ruuat. Ei me kyllä annettu sen mun eväiden roskiin heiton kuitenkaan koko iltaa pilata, vaan käytiin hakemassa kylmät juomat lähikaupasta ja vähän naposteltavaa ja vaihdettiin paikkaa!