Tämä blogi sai aikoinaan alkunsa ekasta Karibian reissusta. En jaksanut päivitellä kuvia faceen, niin päätin silloin tehdä blogin, missä voivat kaverit käydä katselemassa ja lukemassa Karibian kuulumisia. Siitä on nyt viikon päästä suurin piirtein kaksi vuotta. Aika on mennyt huiman nopeasti. Silloin olin juuri eronnut poikaystävästäni ja pänni koko ihminen. Nykyisin ei enää pänni, en ole yli vuoteen uhrannut enää ajatustakaan koko tyypille. Tässä kahdessa vuodessa on ehtinyt tapahtua kaikenlaista. Olen kerran melkein ihastunut oikein kunnolla, en kuitenkaan rakastua, eikä koko jutusta koskaan oikein mitään tullutkaan. Hyvä niin, koska muuten olisi monta muuta upeaa juttua jäänyt kokematta. Ympyrä oikeastaan sulkeutuu näiden kahden vuoden osalta, koska olen taas lähdössä viikon kuluttua Karibialle. Päätin, että tämä reissu on vanhan loppu ja uuden alku tai paremminkin uusi alku jotenkin on ollut tämä oman kodin osto ja muutto kallioon. En ole katunut muuttoa tänne päivääkään. Viihdyin paremmin kuin koskaan punavuoressa. Olen tullut kotiin. Siltä tuntuu ja tämä reissu, joka alkaa viikon kuluttua ja kestää kolme viikkoa, olkoonkin jatkumoa tälle uudelle alulle ja uusille tuulille elämässä. Näinä kuluvina kahtena vuotena olen tutustunut uusiin upeisiin ihmisisiin ja osa on toivottavasti tullut jäädäkseen elämääni ja osa saattaa vain olla käymässä, mutta tällä hetkellä silläkin on syynsä, miksi he ovat elämässäni, tiedän sen syyn ehkä joskus myöhemmin, ehkä en.
Viisastunut en ole tainnut yhtään näinä vuosina, mutta onnellisempi ja tyytyväisempi olen. Syyt siihen voivat olla monet, mutta uskaltaisin väittää, että näinä kahtena vuotena olen alkanut viihtyä omassa seurassani oikein hyvin. Ja luulenpa, että se on yksi ja suurin syy onnellisuuteen. Jos ei viihdy itse itsensä kanssa, miten voi odottaa kenenkään muunkaan viihtyvän? Telkkariton syksy on vain vahvistanut tätä käsitystä, oikeastaan vähän kaduttaa kun keväällä tuli edes ostettua koko uusi telkkari.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti