Kesähesa ja kesämekko, unohdetaan syksy sekunniksi

Tästä pitkästä blogitauosta johtuen mulla on julkaisemattomia asukuvia kesältä. Niin, onko se nyt veitsen kääntämistä haavassa julkaista lokakuun loskassa ja paskakeleillä jotain ihania kesämekko ja aurinkoisia hellepäiväkuvia, mene ja tiedä. Teen sen silti. Jos nämä piristäisivät ankeaa syksyä ja muistuttaisivat kaikkille, että kyllä se kesä taas joskus tulee, vaikka nyt kelit onkin masentavimmillaan. 

Tämä flunssa on iskenyt kunnolla ja nää syksyisemmät asukuvat on tästä johtuen nyt ottamatta, muutama kuva loppuun tän päivän asusta, jolla raahauduin postiin käymään. Mä olen ihan kypsänä tähän tautiin, tää on nyt kestänyt jo yli viikon. Saatana, on todella rasittavaa, ku räkää vaan riittää, kurkku on kipeenä ja kuumetta, eikä voi tehdä mitään kunnolla. Siis salille, ei toivoakaan, ulos kavereiden kanssa, joo tässä ois kolme pimatsua ja yks keuhkotautinen, joka kuulostaa siltä, et jo tukehtuu jonoon. Nyt mä kulutan sohvaa kotona, koska tänään oli pakko luovuttaa ja jäädä kotiin kaakaokupin ääreen parentelemaan. Mä oon sitkeesti vaan mennyt tähän asti töihin. Eilen aamulla oli kyllä karmea olo, kun juoksin sovittuun tapaamiseen (josta olin myöhässä tän flunssan ja hirveän olon takia). Loppupäivän sentään tajusin ottaa rauhassa ja lähteä töistä pois kotiin parentelemaan. Mutta ehkä tää tauti tästä kohta voitetaan (toivottavasti viimeistään huomenna) ei kai tääkään ikuisuutta voi kestää?!? Olis tässä kaikkee kivempaakin tekemistä, ku sairastaa. Onneks aina voi roikkua netissä ja selailla Lontoon kauppojen sivuja. Vaarana on se, että taas mä löysin itseni jostain halvat lennot sivuilta, nyt ois tarjolla Helsinki-Nyki-Rio de Jainero- Nyki-Hesa lennot tosi halvalla talvelle. Ärsyttävää, kun tuota lomaa vaan on niin vähän! Täytyy varmaan harkita ihan tosissaan sitä opintovapaan ottamista, eiku siis...

Tässä on kesäjuhlista mun asukuva, jossa on mun kesä yks suosikkimekoista! 

Ja tän päivän ainut asu, ei nyt mikään hiukee taidon näyte, mut nää Michael Korssin housista on tullut mun ehdottomat suosikkihousut!

Yhden hameen kutistuminen

Niin , tiedättekö tunteen, kun uusi ihan tositosi kiva vaate tulee ekasta pesuta ja kuivaat sen ja laitat sen taas päälle... ja huomaat hameesi helman kutistuneet pesussa lähes 15 cm!! Siinä sitten seisot se ex-maxihame päällä, joka on mystiseti pesussa muuttunut epämääräisen pituiseksi puolisääressä lepattavaksi vaatakappaleeksi. Tajuntaa iskee ikävä ajatus, tää on pilalla! Mun uusi lempihame on pilalla! Kiuhut kiukusta, kiroat pitkiä jalkojasi, kiukuttelet peilikuvalle ja toteat ettei mikään pidennä hametta takaisin maximittaan. Saakelin paskalaatu hame, mikä oli ihan täydellinen ennen pesua ja siksi se ottaakin niin vietävästi päähän, kun se hame on pilalla. No okei, toi oli pitkään aikaan eka vaate joka meni pesussa pilalle. Harmittaa vaan vieläkin. Kauppaan sen tietysti vein takaisin ja valitin. Vastaavaahan ei tietenkään löydy mistään. Ei vaikka sitä on nyt etsitty kissojen ja koirien kanssa.

Nää alla olevat maisemat ja asukuvat ovat viimeviikon puistoilluiltapäivältä ja ulkoilemaan on ahkerasti päässyt mun uusi Italian tuliainen, eli punainen Furlan laukku, josta kyllä tykkään ihan tositositosi paljon. Kuten myös siitä toisesta valkoisesta Furlan käsilaukusta, joka oli samaisesta Furlan liikestä tehty löytö! Se laukku varmasti päätyy hyvin pian kuviin myös. Mekko on löytö Tallinnasta ja just oikeen punainen tohon laukkuun.

Nämä vielä viime viikolla hellivät hellepäivät ja illat kyllä oli ihania, kun voi töiden jälkeen suoraan kipaista vain puistoilemaan kaverin kanssa ja voi hakea lähikaupasta kylmät juomat ja piknik eväät, paitsi että, mun piknik eväille kävi paskasti! Vaikka koirista tykkäänkin, niin puistoissa ihmiset voisivat vähän katsoo koiriensa perään ja pitää ne kiinni!! Eikä ainakaan päästää syömään saakeli vieköön toisten eväitä!! Meni nimittäin mun eväät roskiin, kun jonkun puistoon koiransa tuonut urpo päästi sen piskin syömään mun ruuat! Vitutti aikalailla, kun enhän mä nyt enää sit niitä ruokia voinut sen jälkeen syödä, kun se koira oli kuononsa tunkenut mun ruokiin, yök vaan. Ja tyyppi ei edes pahoitellut, eikä meinannutkaan korvat mun safkoja! Et terve vaan, omahyväiset ääliöt, jotka pilaavat muiden puistoilut, ite veti vaan lisää skumppaa naamaansa ja ainut mitä sai suustaan ulos oli, et oho, vähän pääsi irti... No kait se irti pääsee jos ei pidä hihnasta kiinni!!! Ja huomio, mä tykkään koirista!!! Noin niinku yleisesti. Systerinkin karvapallo on niin söpö ja ihana otus, jota vaan on pakko rapsuttaa, kun se tulee syliin niitä rapsutuksia kerjäämään, tai paremminkin vaatimaan. Mutta en mä halua, et jonku oudon tyypin koira syö mun ruuat. Ei me kyllä annettu sen mun eväiden roskiin heiton kuitenkaan koko iltaa pilata, vaan käytiin hakemassa kylmät juomat lähikaupasta ja vähän naposteltavaa ja vaihdettiin paikkaa!