Telkkariton elämä vko viisi

Tässä nyt on käynyt silleen vähän vahingossa, että en ole katsonut telkkaria tasan viiteen viikkoa. Tämä johtui aluksi mun muutosta, en ehtinyt saada antennin rasiaan paikalleen, sitten meni kaksi viikkoa, kunnes se asennettiin. Jostain syystä siinä vaiheessa en oikeestaan kaivannut enää koko töllöä ja enpä ole siis avannutkaan telkkaria viiteen viikkoon. Nyt kun en kaipaa koko telkkaria, niin päätin, etten sitä katsokaan ennen reissua, joten sitten tuleekin sellainen kahden kuukauden telkkariton jakso! Ei huono, enkä ole siis edes huijannut, en ole katsonut telkkari netistä, en netflixistä, en HBO:ta, en edes maikkaria tai mitään muutakaan mediaa verkossa. En edes leffaa tai mitään muutakaan dvd:ltä. Ja voin kertoa: hyvin on pärjätty. Olen innostunut taas kirjoista! Ja sosiaalinen elämä on niin paljon kivempaa, kun telkkarin tuijottelu. Palaan varmaan telkkarin katsojaksi syksyn räntäsateessa, mutta tällä hetkellä ei vain kiinosta yhtään tuijotella töllöä. Kokeilkaa vaikka viikko, tai kaksi, tuijotelkaa vaikka kuuta, niin huomaatte miten paljon kivempia asioita voi tehdä sen sijaan, että tuijottaa jotain laadutonta kuraa telkkarista. Nyt ei ole tarkoitus jeesustella, kyllä itsekin tykkään hyvästä murhamysteeristä, dekkareista ja laadukkaista sarjoista. Suosikkeja ovat  silta, Hercule Poirot, olipa kerran, Strike back ja mitä näitä nyt onkaan. Ehkä sit talvella palaan niiden pariin. Mut tällä hetkellä oon keskittynyt telkkarin sijaan maisemiin! 

Perjantaita Asan ja Anna Puun kanssa

Asan ja Anna Puun ihanan letkeä fiilistely biisi. En normaalisti kovin perusta kummastakaan, mutta tämä on ihana! Super ihanaa perjantaita kaikille, joudaan sen kunniaksi illalla lasilliset skumppaa ja aloitetaan viikonloppu hyvissä ajoin!

Maanantain maanantaikahvit

Ostin aamulla lennosta Take away kahvit. Siitä sit super nopsaan lähdin kirmaamaan (tai parempi sana vois olla joku epämääräinen vaappuminen) ja huuups, onnistuin kaatamaan sen kahvin päälleni. Oli maitokahvia sokerilla ja ainut vaihtoehto oli lähteä kotiin takas vaihtamaan vaatteet. Minkä seurausena olin tietysti myöhässä. Ajattelin olevani tänään hyvissä ajoin toimistolla. No en ollut. Valkoinen sifonkipaita kuorrutettuna maitokahvilla ei ehkä ole se ykkösduuniasu kuitenkaan. Nyt päällä on jotain, siis ekana käteen osunut paita, jonka löysin ja nyt edes jotenkin sattui sopimaan muuhun asuun. 

Viikkojen pesukoneshow

No niin, siitä on tasan puolitoista viikkoa, kun raahasin sen saakelin pyykkikoneen kylppäriin. Ja siitä on tasan puolitoista viikkoa kun aloin metsästää siihen osaa, sitä juuri minkä edellinen asukas oli sosialisoinut. Olen arponut näitä osia nyt yli viikon. Ja jotenkin olen onnistunut joka kerta arpomaan väärät liittimet. Varmaan tullut tehtyä ennätys. Joo, vihdoin lauantaina sain oikean osan ja ihan vatupassilla laitoin sen pyykkikoneen sit tasapainoon. Iskin pyykit sisään ja koneen seinään ja pesu ohjelman kehiin ja koneen päälle ja mitä tekee kone?!? Ottaa vettä ja jämää siihen!!! Siinä vaiheessa vielä olin toiveikas, et kyl tää tästä, pistän ohjelman uudestaan ja eiköhän se siitä lähde. No vitut lähtenyt. Yritän kaikkee, töpseli pois, uus ohjelma, ei mitään. Siellä lilluvat vedessä mun pyykit, ei edes pelkkä linkous lähde. Nostan kädet ylös ja oon ihan, et ei väkisin, mä luovutan ja lähden baanalle. Satuin kuitenkin mainitsemaan asiasta puhelun yhteydessä frendille, joka hienovaraisesti vihjaili, et mites toi nukkasihdin laita on? Et oonks mahdollisesti puhdistanut sen ja sitä rataa. Siihen tietty totesin, et ei, ei tää nyt siitä todellakaan johdu. Kuitenkin sit vähän myöhemmin aattelin, et päästän vedet pois koneesta ja samalla sit stekkasin sen saakelin sihdin, ja öh, sehän oli ihan jäätävän paskainen! Ja taas toiveikkaana yritys, josko se lähtis pyöriin. Ei ei ei, ei mutten lähtenyt. Tässä vaiheessa olin ihan raivona pyykkivuoren keskellä ja jos oisin pystynyt, oisin varmaan heittänyt koko koneen ikkunasta ulos. Lähdin ulos, pidin hauskaa ja pyykkikone sai nököttää ihan keskenään kylppärin nurkassa. Tänään hain sitruunahappoa ja totesin, et viimeinen yritys, jos ei tehtos, lähtee kone vaihtoon  en mä sille muuta osaa enää tehdä. Ja se ohjelma pyöri sitruunahappolla. Että kaks viikkoa tähän meni. Että oiskohan pitänyt ekana testata toi helpoin sitruunahappo????

Asukuvaus inspis on ollut pitkään hukassa, mutta nyt se ehkäpä on taas löytynyt... Johtuu siitä, että tämän puuttuneen pesukoneen myötä olen joutunut käyttämään eri vaatteita, ihan vain käytännön pakosta. Ja kas, olen tehnyt ihan kivoja löytöjä ja yhdistelmiä. Sitä paitsi tilasin ale myynnistä haalarin (kyllä, luit oikein), asuste jolle en ole lämmennyt aiemmin. Mutta poikkeus vahvistaa säännön, vai miten se taas menikään. Löysin nimittäin ihan täydellisen lyhyen haalarin sekä malliltaa, väriltään ja tyylitään. Ja ihastuin ikihyviksi! Uusi luottovaate on löytynyt!

Pihlajasaaren kalliot

Parasta Helsinkiä on on kyllä Pihlajasaari. Sielu ja silmä lepää, murheet ja kiireet jäävät laituriin. Parasta on makoilla kalliolla auringon paistaessa ja viettää aikaa hyvässä seurassa. Syödä ja juoda, käydä uimassa ja kuivatella kastuneet bikinit auringon porottaessa. Ja ehkä vähän palaa ja saada kesän ekat rusketus raidat. Näistä on loistava sunnuntai tehty!

Levoton luonne

Olen tässä ihmetellyt jo jonkin aikaa, että mikä itseäni oikein vaivaa. Mistään ei oikein tule mitään, ei nyt oikein huvita mikään ja olen vain haahuillut päivästä toiseen. Kunnes sen juuri tajusin! Tässä on taas nämä perinteiset merkit, että olisi päästävä pois, reissuun. Uusiin maisemiin ja uusien ihmisten keskelle. Kesä meni niin huomaamatta ja nopeasti, etten oikein ehtinyt pysähtyä ajattelemaan mitään. Asunnon osto ja remontointi vei kaiken tilan ajatuksissa ja rempan ehdoilla painettiin puolitoista kuukautta. Asunto on kiva, viihdyn siellä, siltikin vaikka se on vielä hm, noh vähän vaiheessa. Levottomuus ei johdu ahdistuksesta, ei mitään sellaista, se johtuu vain kaipuusta päästä kulkemaan, liikkeestä. Tänä vuonna olen reissannut vähiten ikinä. Ja siksi en enää heti tunnistanutkaan levottomuuden merkkejä. Kuukausi olisi vielä jaksettava odottaa ennen reissuun lähtöä, mutta luulempa piipahtavani vaikka Tallinnassa sitä ennen, josko se auttaisi tilapäisesti tähän kaukomaille kaipuuseen. 

Kärsivällisyyttä, sitä on tässä opittu

Tämä remontti ja muutto on ennenkaikkea opettanut kärsivällisyyttä. Siis Kärsivällisyyttä! Sitä ei ole koskaan voinut laskea hyveisiini. Kun olen jotain saanut päähäni, olen sumeilematta mennyt ja tehnyt. Aiemmissa muutoissa kämppä kuin kämppä on ollut tiptop parissa päivässä. Olen järjestänyt kuin hullu aiemmin yötä päivää, kunhan olen vain saanut kaiken täydellisesti paikoilleen. Jopa vaatekaapit, niin olen järjestänyt vaatteet värien ja käyttötarkoituksen mukaan henkareihin ja pinoihin. Tämä kerta on ollut totaalisen erilainen. Hyvässä vai huonossa, siitä en tiedä, mutta nyt tavarat ovat hakeneet paikkaansa hitaasti ja uudet lipastot odottavat vielä kaupassa. Elän edelleenkin osaksi vaatesäkkien keskellä ja pyörittelen huonekaluja, että löytävät täydellisen paikansa. Ja kyllä me ovat alkaneet löytääkin. Enkä ole jaksanut pingottaa enää, yhtään!