Levoton luonne

Olen tässä ihmetellyt jo jonkin aikaa, että mikä itseäni oikein vaivaa. Mistään ei oikein tule mitään, ei nyt oikein huvita mikään ja olen vain haahuillut päivästä toiseen. Kunnes sen juuri tajusin! Tässä on taas nämä perinteiset merkit, että olisi päästävä pois, reissuun. Uusiin maisemiin ja uusien ihmisten keskelle. Kesä meni niin huomaamatta ja nopeasti, etten oikein ehtinyt pysähtyä ajattelemaan mitään. Asunnon osto ja remontointi vei kaiken tilan ajatuksissa ja rempan ehdoilla painettiin puolitoista kuukautta. Asunto on kiva, viihdyn siellä, siltikin vaikka se on vielä hm, noh vähän vaiheessa. Levottomuus ei johdu ahdistuksesta, ei mitään sellaista, se johtuu vain kaipuusta päästä kulkemaan, liikkeestä. Tänä vuonna olen reissannut vähiten ikinä. Ja siksi en enää heti tunnistanutkaan levottomuuden merkkejä. Kuukausi olisi vielä jaksettava odottaa ennen reissuun lähtöä, mutta luulempa piipahtavani vaikka Tallinnassa sitä ennen, josko se auttaisi tilapäisesti tähän kaukomaille kaipuuseen.