Taas täällä, niin kutsutussa kotona

Tällä kertaa matkalta palautuminen on ollut vaikeaa, vaikeampaa kuin koskaan. En tiedä miksi, mutta juuri tällä hetkellä tekisi mieli olla tien päällä ja nähdä uusia paikkoja, tutustua uusiin ihmisiin ja kokea uusia tunnelmia. Vähiten kiinnostaa olla himassa ja mennä päivätöihin. En tiedä mistä tämä levottomuus johtuu, se ei hävinnyt reissussa, kuten monesti muulloin on käynyt, tällä kertaa se paheni ja tällä kertaa paluu kotiin ja arkeen on ahdistanut niin paljon, että olen hautautunut koko viikonlopuksi kotiin ja vain nukkunut ja nukkunut ja nukkunut. Olen siis paennut arkea koko viikonlopun, anteeksi ystävät, että en ole tänään ollut yhteydessä teistä kehenkään, ei se johdu teistä, on ollut ikävä teitä reissussa, mutta tämä arkeen paluu ottaa nyt koville. Huomenna töihin, ehkä tämä elämä alkaa taas rullata pian ja ahdistuskin kaikkoaa ja ellei niin, varasuunnitelmaa on alettu hioa.