Pommiin nukkumisen jalo taito

Tai noh, ei siihen nyt kauheasti taideta vaatia. Yksi käsiliike, joka laittaa puhelimen torkun kiinni ja yksi pöyrähdys kun kääntää kylkeä. Seuraava mielikuva onkin, että voi piiiiiip, kun tajuaa kellon olevan jo vaikka mitä ja niin, se liukumahan loppui jo. Ainut onni oli, että töissä ei ollut sovittu aamupäiväksi mitään... Näin kävi viimeviikolla ja koko päivä meni juostessa aamupäivää kiinni. 

Ja kauheinta on, että päässä soi George Michelin biisi... Mietin jo jakavani tämän iloon teillekin, mutta ehkäpä säästän muut siltä.