Äidin kaapista tehty laukku löytö

Tein aikoinaan laukku löydön mun mutsin kaapista. Konjakinruskea laukku on ties mistä ja koska ostettu, mutta aitoa nahkaa ja reilun kokoinen sekä parasta, että se sopii melkein täydellisesti mun kaksiin konjakinruskeisiin kenkiin. Takkikin, joka vähän näkyy kuvassa (no ihan surkean vähän, ei kukaan saa mitään selvää siitä) on bongattu fb:n kirppariryhmästä, se on ehkä aavistuksen nafti, mutta pakkomielle tästä takista oli niin vahva, että uskottelin itselleni, et keväällä voin pitää tätä auki ja syksyllä olen laihtunut muutaman kilon ja mahdun tähän hyvin. Saa nähdä mahdunko, toivottavasti. 

Mä en ole enää vuosiin ostanut motivointivaatteita. Siis tiedättehän te ne?!? Ne on just niitä vaatteita joita ostetaan, kun ollaan päätetty, että nyt mä hei laihdutan kesäksi kymmenkiloo ja mahdun tähän xs:n kokoiseen päällä soivaan mekkoon, mistä ei mene edes vetoketju kiinni. Ja ei, ei siihen mekkoon tietenkään koskaan mahdu. Mekko jää laput kiinni roikkumaan vaatekaappiin, kunnes kahden vuoden jälkeen se lentää kirppiskasaan ja siinä vaiheessa se taas muistuttaa epäonnistuneesta laihiksesta ja niistä ehkä läskeistä siinä vyötäröllä. Onneks mä olen näistä päässyt eroon. Myönnän, et näitä tuli joskus ostettua nuorempana, jolloin ei koskaan voinut olla liian laiha. Huomiona tähän, kyllä muuten voi. Katsoin vanhoja kuvia ja totesin, että oho, toi nainen kuvissa näyttää oikeesti ehkä jo vähän liian laihalta. En kyllä rehellisyyden nimissä tiedä olisinko mieluummin kuitenkin tällä hetkellä pikkuisen liian laiha, kun tuntuu, että nämä vatsamakkarat ovat jumahtaneet vyötärölle, eikä niistä pääse eroon millään... 

Miten mä nyt eksyin laukku aiheesta yhtäkkiä puhumaan laihduttamisesta. Mutta nyt vihdoin se laukku, tämän aiheesta eksymisen jälkeen. Onneksi ei tarvinnut alkaa tappelemaan tästä laukusta systerin kanssa.