Gardajärven Salò ja matka jatkui Bergamoon

Saatetaanpas loppuun tää Italian kierros kesältä. Loppureissulta onkin Italiasta jäljellä enää Salò ja Bergamo. Salòhan on kaupunki ja kunta Brescian maakunnassa Lombardiassa ja se on Gardajärven länsipuolella. Meillä oli auto vuokralla täällä ja vuoristoteillä ajaminen, noh, oli ihan haastavaa :) No, jos totta puhutaan, mä tykkään ajaan ja tykkäsin ajaa noilla serpentiiniteilläkin. Salóon kyllä oli ihan hyvät tiet ja niillä ajaminen ei ollut mitenkään ihmeellistä (varsinkin kun päästiinohi siitä saksalaisesta tientukkeesta).

Saló itsessään oli kiva pikkukaupunki tai kylä oikeastaan ja me vietettiinkin täällä useampi tunti. Frendi vain oli vähän huonovointinen koko aamupäivän, niin mulla oli ajonakki koko päiväksi. Salósta me ei ehditty enää lähteä länsipuolta järvestä kiertämään kauemmas ja auton nokka käännettiin kohti Bergamoa. Me ajeltiin aikalailla pikkuteitä, mutta päästiin kyllä motarillekin, eikä Italialaiset aja yhtään sen ihmeemmin, kun missään muuallakaan ihmiset ja toisekseen liikenne oli mun mielestä ainakin ihan rauhallista. Mä varmaan ite harrastin enemmän rattiraivoa, kuin noi paikalliset. Milanon kylttien kohdalla tuli mielihalu kääntyä sinne ja ajaa illalksi Milanoon, mutta oli pakko pysyä tiukkana, koska meidän piti palauttaa auto Bergamon lentokentälle. Koko matkan aikana ajettiin yhden kerran päin persettä ja se oli sinne lentokentälle mentäessä, liittymän ohi iloisesti kerran tai kaksi. Sit kiertelin siellä motarin ruuhkassa vähän ympyrää, mut no problem, lentokenttä löytyi. Me itseasissa oltiin hyvissä ajoin Bergamossa ja meillä oli ihan lentokentän vierestä vuokrattu huoneisto tai paremminkin huoneistosta huone. Ennen auton palautusta vietiin laukut jo hotellille. Sit kun me nyt oltiin siellä lentokentällä ja kello oli vasta seiskan hujakoilla, niin mehän päätettiin siinä sit lähtee Bergamoon, siis keskustaan... Varmaan jotku järkevät tyypit olis menneet hotlalle lepäämään ja rentoutumaan ja ajoissa nukkumaan kun seuraavana aamuna oli aikainen lento, mut noup, me ei kuuluttu niihin, vaan otettiin lentokenttäbussi kaupunkiin. Bergamo oli kyllä upee kaupunki, sen mitä me nyt siinä sit ehdittiin nopeesti nähdä, oli taas aika tiukka tahti. Mut jäätelö oli Italiassa aivan taivaalista joka paikassa. (Nyt välihuomiona, mulle tuli aivan tajuton ikävä Italiaan ja aloin kelata, josko sitä blokkais lennot Roomaan, jos vain ihan nopeesti kattois noita lentoja).

Tässä kuvia Salòsta ja sen kujilta. Tuo Gardajärven turkoosivesi on aivan ihanaa. Pääsispäs taas tänne maisemiin takaisin! Tehtiin muuten sellainen huomio, että melkeinpä joka pikkukylässäkin näytti löytän merkkiliikkeitä ja Pradat, Guccit, Bottegat sun muut oli edustettuna. Että nyt mä en enää yhtään ihmettele miten italialaiset on niin tyylikkäitä, kyllä niiden vaatetarjonta on vähän eriä kuin jotku sittari-rytkyt.

Sit on päästy jo Bergamoon asti. Autoilu kuvia jos haluaa katsella, niin niitä löytyy aikaisemmista postauksista. 

Treenimotivaatio

Mä en olisi uskonut, että treenimotivaatio lisääntyy minkään puhelimen sovellusten tai ohjelmien käyttämisen myötä. Enkä oo aikaisemmin itse mitään sovelluksia treenien suunnitteluun käyttänytkään. KUNNES, niinpä, kunnes Elixia yhdistyi Satsiin ja sieltä tuli uus sovellus puhelimeen, minkä kautta varataan mm. tunnit, näkee keskusten aukioajat jne. Niin, tää ohjelmahan alkoi itse automaattisesti päivittämään mun salilla käyntejä. Arvatkaa vaan, ennen saatoin paljon helpommin jättää treenit väliin, mutta nyt kun tää sovellus pitää myös kirjaa siitä montako kertaa oon viikossa treenannut tai kuukaudessa tai kolmessa kuukaudessa, niin nythän mä oon ihan koukussa tohon sovellukseen. Ja ei pysty litsata treeneistä, kun sehän vaikuttaa sit heti tilastoihin. Joopa joo, kauheesta on, jos ehtiii vain kolme kertaa viikossa treenaamaan, niin johan laskee kuukauden treenimäärä ym ym. En olis kyllä uskonut, että joku tollanen tilastoiva sovellus nostaa mun treenausmotivaatiota. Okei ja myös se, että kaikki mun kaverit treenaa ihan hulluna ja mä en kertakaikkiiaan kestä kesällä, jos oon ainut valas rannalla, mut enemmän mua kyllä motivoi noi tilastot jos totta puhutaan. 

Uusi sohvapöytä DIY

Heippahei!

Muistatteko kun mä joskus kerroin mun yöllisestä eurolavadyykkausreissusta? Jos ette, niin siis joskus viime kevättalvena tämä mun dyykausreissuhan suuntautui mun naapurikadulle, josta kävin hakees roskalavalta eurolavan. Josta siis tuli mun uus sohvapöytä. No enhän mä tietenkään mitään saanut aikaseksi heti (paitsi sentään sain sen lavan sentään roudattua mun eteiseen). Kunnes vihdoin kesällä mä kyllästyin mun rumaan lastulevysohvapöytään. Vihdoin ja viimein kävin kesällä ostamassa pöyrät alle siihen lavaan ja voilá, mulla on uus sohvapöytä! Pöytä jää rouheaksi ja puunväriseksi (normaalisti en fanita puunväristä, mutta nyt se toimii) ja kun mulla on muuten kaikki valkoista, niin pöytä toimii tuollaisenaan hyvin. Hintaa pöydälle tuli kalustepöyrien verran, joten ei paha. Mä en laske sitä nöyryytystä ja häpeää, minkä aiheutti sen lavan kantaminen pitkin Albertinkatua. Viitseliäisyyttä vähän tarvittiin ja se inspiraatio tietysti. Inspiraatio tähän lähti siitä veskin katon maalaamisesta ja olkkarin kattolamppujen täydentämisestä kahdella uudella lampulla. Joskus käy niin, että inspiraation täytyy lähteä jostain muusta kun itse ideasta.

 

Tältä se se näytti eka mun eteisessä, öh noh, useamman kuukauden...

 

 

Huomatkaa, että asennusolut tulee nauttia kylmänä ja siinä samalla kun ruuvaa pöyriä pöytälevyyn :D 

Hiljaisuuden jälkeen paluu blogijuttuihin

Huuh, tässä on vierähtänyt tovi jos toinenkin ja blogin puolella on ollut hiljaista jonkin aikaa. Mietin pitkään mihin suuntaan blogia haluan viedä ja mitä siitä saan itselle. Totesin kuitenkin, että tämä on yksi tapa purkaa mieltä ja keskittyä sellaisiin asioihin mistä itse pidän. Joten tästä lähtien, tai ehkä paremminkin jatkan samalla linjalla kuin aiemminkin ja tässä blogissa keskityn itselle mieluisiin juttuihin, joista yksi on matkustaminen, toinen muoti ja kolmas ihan vaan valokuvat milloin mistäkin. Olipas tyhjentävästi sanottu eli täällä voi olla juttuja maan ja taivaan väliltä, riippuen siitä mikä sattuu blogin kirjoittajaa milloinkin innostamaan. En meinaa edelleenkään rajata aineita suuntaa tai toiseen ja kirjoittaa aijon aina kun siltä tuntuu. Näillä mennään pysykää mukana! Ainakin matkamessujen innoittamana rustaan vielä kesän Euroopan turneelta juttua Bratislavasta ja Wienistä, juttua tulee Mallorcan kaks viikkoisen visiitin annista sekä syksyn pitkistä viikonlopuista Lontoossa ja Alicantessa. Unohtamatta välillä asukuvia vaikkakin talvella ne taitaa olla toppatakki ja pipo osastoa, mutta kohtahan sitä on kesä, vai mitä?!?

Matkoja on suunnittelilla tänä vuonna ainakin rapakon tuolle puolen Nykiin ja keväällä pitkä viikonloppu taas mun niin raskastamaan Lontooseen (mä en vain pääse tuosta Lontoosta eroon millään). Ja sit katotaan fiiliksen mukaan, et mitä muita reissuja tässä tulee. Tammikuu aloitetiin heti päivällä Tallinnassa, eli lähdettiin kavereiden kanssa viettämään Loppiaista naapurimaan puolelle. Keli oli hyisen kylmä ja kaikki oli vetäneet kunnon toppakamat niskaan ja muistutti enemmän tai vähemmän michelinukkoja. Aloitettiin tämä Tallinnan reissu poikkeukselliseti menemällä syömään (normijuttuhan meillä on ollut rynnätä vaan vaatekauppoihin shoppaileen). Otettiin suunnaksi satamasta siis Kalamaja ja sielllä paikka nimeltä F-Hoone. Valinta osoittautui todella loistavaksi valinnaksi, ruoka oli todella hyvää ja alkukeittona syötyä Kurpitsainkiväärikeittoa voin todellakin suositella testattavaksi! Paikkakin oli mun makuun just hyvä, ei mikään hienosteva vaan vähän rouhea tehdasmainen miljöö, i like it!! Ja mä en perusta tipattomasta, enkä myöskään mistään laihis-tammikuusta, safkasta voi päätellä, et mä kannatan anti-laihdusta :)