Tässä pulma. Kumpi??? Kumpi??? Valinnan vaikeus, Jamaika kiehtoisi snadisti enemmän, mutta saaren turvallisuus vähän askarruttaa. Missään nimessä emme halua minnekään aidattuun all inclusivehotlaan, vaan nimenomaan saarta kiertämään, biitsille ja näkemään sitä oikeaa Jamaikaa. Toisena vaihtoehtona on siis Barbados, sekin paratiisisaari Karibian merellä. Kuvista päätellen aivan yhtä ihanan näköistä olisi sielläkin. Tarkoituksena ei ole siis Barbadoksellakaan majoitua aidatulle alueelle jenkkituristien kanssa, vaan ottaa ympärisaarta majapaikkoja, eikä maja meren ääreltä kuulostaisi yhtään huonolta vaihtoehdolta. Reissua olisi tarkoitus tehdä kolme viikkoa, menessä kaksi viikkoa paratiisirannoille ja takasin Suomeen sitten Nykin kautta, jossa ajateltiin olla viikko. Tarkoitus olisi tämä reissu toteuttaa syksyllä ja siitä syystä tämä nainen on nyt pysynyt suomessa normaalia enemmän. Toi Karibia on vain aivan taivaallinen paikka!!! Uskokaa pois, se on aina vaivan ja rahan arvoinen paikka mennä kokemaan! Kuvat on muuten netistä haettu Googlen kuvahaulla. jos jollain on kokemusta tai vinkkejä jommasta kummasta matkakohteesta, mielellään otetaan vastaan!!
Sairauslomapäivä vol. 3. Varoitus, erittäin turhautuneen flunssaisen bloggaajan kuumehoureessa kirjoitettuja ajatuksia =lue jorinoita.
Kuten voitte arvata, tää kotona makaaminen (lue= jumittaminen ei omasta tahdosta) alkaa vähän käydä tylsäksi ja kun tylsyys on saanut sellaiset ulottuvuudet, että olen jopa siivonnut tylsyyksissä vaatekaappini niin alkaa ajatukset väkisinkin harhailla missä lie oudoissa ulottuvuuksissa. Tällähetkellä tekisi nimittäin jo mieli siivota myös oma elämä pelkkien vaatekaappien lisäksi. Jumiutuminen samoihin kuvioihin ja niiden toistaminen päivästä toiseen tuttuna ja turvallisena. Tai paremminkin vuodesta toiseen. Välillä kadehdin niitä ihmisiä, jotka uskaltavat ottaa ja lähteä kun siltä alkaa tuntua. Onko tuttu ja turvallinen sama kuin tylsä? Enkö ole spontaani, kun en ota lopareita ja pakkaa kamojani rinkkaa ja lähde kun alkaa siltä tuntua? Välillä kyllä todella tekisi mieli. Enkä mene vannomaan, ettenkö voisi joskus niin tehdäkin. Vaikka ei tylsyys aina huono asia ole. Joskus on mukava turruttautua näennäiseen turvallisuuden tunteeseen, että kaikki jatkuu samana myös huomenna. Tuttuna ja turvallisena, vaikka kaikki voikin muuttua silmän räpäyksessä. Yksi sana tai teko voi muuttaa kaiken. En missään nimessä valita, että elämäni olisi tylsää, sitä se ei todellakaan ole. Välillä vain herää miettimään pitäisikö sitä tehdä jotain toisin, ottaa ja lähteä kun siltä alkaa tuntua, kun siihen olisi mahdollisuus ja mikään ei estäisi sitä tekemästä.
Äsh, ehkä on paras mennä ottamaan lisää Buranaa ja painua peiton alle päikkäreille, juoda lisää vihreää teetä ja toivoa olevansa huomenna tolpillaan.
Pitkään aikaan, tai totta puhuakseni en edes muista koska viimeksi, olisi jonnekin takasin tuleminen aiheuttanut minussa kotiin paluun tunteen. Joskus lapsena ehkä tuo tunne on ollut, kun on palannut jostain leiriltä lapsuuden kotiin. Enemmänkin olen naureskellut sitä, että kun en pode koti-ikävää, en ole siis oikein mistään kotoisin. Reissuissa takaisin paluu on ollut se paskin juttu aina. Ihan aina. Paitsi nyt pääsiäisenä. Olin käymässä maalla perheeni luona. Missä oli kiva nähdä kaikkia tuttuja ja viettää muutama päivä. Mutta, kuuluisa mutta. Yllätyin jopa itse, kun palatessani rautatieasemalla ja junasta laiturille hypätessäni minulle tuli hassu tunne. Tunne, että olin tullut kotiin. Reilut kahdeksan vuotta siihen sitten meni, että tää kaupunki alkoi oikeasti tuntua kotikaupungilta, minne on hyvä palata ja missä kauduilla kävellessä on onnelinen olo ilman mitään sen kummempaa syytä. Kantakaupungin kadut, miten tässä on näin päässyt käymään, että juurtumaton ja levoton sielu onkin alkanut pitää näitä katuja omanaan?
Pääsiäinen hurahti ohi vauhdilla. Se koostui pääasiassa maalla perhettä moikkaamassa olosta ja maanantaina kaapelin kirppiksellä käynnistä sekä tästä epämääräisestä flunssasta, minkä kourissa pääsiäistä vietin. Flunssa vei mehut ja pääasiallinen pääsiäisaktiviteetti onkin ollut nukkuminen. On väsyttänyt aamulla, päivällä ja illalla. Aktiivisuuden tasosta kertoo se, että viimeinen treeni oli viime torstaina ja sillonkin onnetonta räpellystä, kun veto oli poissa. Tänään saikkupäivällä ja maailman tylsintä jumittaa kotona, kun voisi tehdä vaikka mitä. Sille kostoksi kävin hakemassa pizzaa ja suklaata. Eilisen kirppari saldona sentään ens lauantain fiftariteemavaatteet bongattu. Vieläpä ihan aito vintagelaukku punaista kiiltonahkaa.
Levylautasella tänään on ekaksi Daughtersin Get Lycky. Tykkään kyllä alkuperäisestäkin versiosta, mutta tämä Daughtersin oma on viime aikoina sopinut mun mielialan moodiin. Kevätkö tän höttöolotilan on aiheuttanut?? En tiedä, mutta ei muuta kuin lisää tätä!
Toisena maanantai biisinä toimiikin Major Lazerin, DJ Snaken ja Mo- Lean On. Ihan loistava kappale!
Näillä lähtee maanantai käyntiin, vaikka ulkona keli onkin aivan paska, eikä kiinnostaisi astua ovesta minnekkään. Vaikka aamulla menin väärään bussiin, ajoin melkein kahden pysäkin ohi ja kaiken huipuksi iPhonen laturi on himassa ja akkua jäljellä alle 10 prossaa. Shit. Mutta käyn ostamassa uuden laturin, illalla seinälle nollaamaan! Kyllä tää maanatai tästä. Kai.
Koko edellinen sunnuntai kiteytettynä, en tehnyt mitään. Tai tein, mutta en mitään mitä oikeastaan olisi pitänyt. Mutta ei se oikeastaan edes haittaa. Vai haittaako? No ei! Tein kaikkea mitä sinä sunnuntaina tuntui mun tarvitsevan tehdä. Eli makoilin sohvalla ja haaveilin kaikesta hassusta ja siitä mitä olisi kiva tulevaisuudessa tehdä. Taisinpa korjata haaveilun lomassa sentään pari paitaa ja lyhensin yhden mekon helman. Ei huono saldo kuitenkaan, vaikka en imuroinut, enkä tiskannut, enkä tehnyt ruokaa tai edes jaksanut pestä pyykkiä. Mutta ketä kiinostaa, maailma ei kaatunut, eikä edes tullut katastrofia. Paljon enemmän tarvitsin lokoisaa sunnuntai moodia. Joskus sitä vain tarvitsee päivän jolloin ei tarvitse tehdä yhtään mitään mitä ei huvita, eikä edes lähteä ulos jos ei nyt satu huvittamaan. Voi vaikka tuijotella horisontin kaukaisuuteen.
Päivät käsistä valuu, laulaa Iisa ja olen huomannut kuinka oikeassa ton biisin sanat onkaan. Tai oikeastaan koko Iisan levy, onko se nainen tehnyt levyn mun tän hetken elämästä. Pelottavasti kolahtaa.
Liityin joku aika sitten kirpparikierrätysryhmiin ajatuksena myydä siellä vanhoja vaateita ja muuta kirpparikamaa. Ongelmaksi on muodostunut, että mä olen myynyt vain pari juttua ja ostanut paljon ennemmän. Jotenkin tämä kyllä oli arvattavissa. Tein muutaman ihan todella loistavan löydön, mm. dknyn kesämekon, tiger of swedenin makeet nahka-avokkaat, Burberryn villahuivin ja zaran täydellisesti istuvan nahkatakin! Ja ihan kirpparihinnoin! Musta on oikeesti hienoa, että ihmiset ovat alkaneet kierrättää tavaroita. Noikin kamat mitä oon ostanut, on ollut mulle ihan täydellisesti istuvia löytöjä! Suosittelen siis kirppariryhmiä kaikille, sekä myynti että osto mielessä :)
Helsingissä on muuten ainakin pari hyvää kirpparia, toinen on kattilahallin kirppari ja toinen veturitallin kirppari. Veturitallin kirppari aukeaa klo 11 vkonloppuisin ja se on aika pieni kirppari, mutta ainakaan viimeksi siellä ei vielä ollut näitä trokareita ja vaki krääsämyyjiä. Toinen hyvä kirppari on Kattilahallin kirppari, joka järkätään Suvilahdessa Kattilahallilla, tää on silloin tällöin, netistä voi tarkistaa aikataulut. Aukeaa klo 12 ja tänne on yleensä jono. Mä en ikinä mene kahdeltatoista, koska en jonottele kirpparille, ihan jo periaatteesta. Kyllä täällä kamaa on vielä myöhemminkin myynnissä. Sit on vielä Kaapelin kirppari, joka järkätään huomattavasti harvemmin, mut on erittäin suosittu ja täältä tekee hyviä löytöjä. Seuraava on ainakin pääsiäisenä ja taitaa olla ihan neljänä päivänä. Mä oon ite menossa perjantaina myymään tonne vaatteitani. Mä en perusta jäähallin kirpparista, ensinnäkin mä en todellakaan viikonloppuna nouse aamulla kasiksi kirpparille ja toisekseen tuol jäähallilla on liikaa ammatimyyjiä mun makuun. Ei kiinnosta ostaa ylihintaista krääsää tai lumppuja keltään. Kesällä tietysti on sit Hietsu, mikä on hyvällä säällä kiva, ihan jo vain muuten vain kesäpäivän viettoonkin. Ainut miinus on, että myös Hietsu aikeaa jo ysiltä ja mä kyllä siihen aikaan lauantaisin tai sunnuntaisin ole edes herännyt.