Terveisiä ihanaakin ihanenmasta Firenzestä, vaikka nyt suomessa jo ollaankin. Loma kuulumisissa mennään ja palataan matkan alkuun ja Firenzen tuuliin. Meidän matkahan alkoi Roomasta, jossa hypättiin Firenzeen menevään junaan ja nyt vähän ekan Italian päivän asukuvia tyyliin a la Firenze. Mä ihastuin niin Firenzeen, että sinne on ihan pakko kyllä päästä takaisin. Eikä se outletkylä Mall yhtään vähentänyt paloa takaisin, sieltä nimittäin löytyy mm. Prahan ja Guccin factory outletit!! No, eikä varmaankaan tarvitse mainita siitä sen enempää, kun kaikki varmaan arvaa jo, että shoppailijan taivashan se on. Ei siellä ilmaista ole, mutta hinnat on kyllä todella paljon huokeemmat kuin vastaavilla tuotteilla putiikeissa. Nimimerkillä tällä matkalla viimeistään merkkilaukku-uskoon tullut.
Elikäs, me siis lennettiin Helsingistä Roomaan, jossa oltiin muutama tunti ja sit hypättiin Firenzeen vievään junaa. Rooman ja Firenzen asemilla on sit ihan hemmetin paljon "avuliaita" ihmisiä (ei siis italialaisia), jotka kyselevät kokoajan voivatko auttaa milloin minkäkin kanssa, nämä tyypit haluvat sitten rahaa esim. laukun nostosta junaan, eivätkä neuvot ja avuliaisuus tietenkään ole ilmaisia. Joten suosittelen välttämään ja pitäkää laukuistanne kiinni, tämä tyypit ovat aika härskejä ja tarraavat laukkuun melkein väkisin kiinni. Alkoi jopa vähän ärsyttämään, kun väkisin joku tyyppi yrittää tarrata laukkuun ja pyörii vaan tiellä, kun yrittää päästä junaan nousemaan. Junamatka Roomasta Firenzeen ei kestä muutamaa tuntia pidempää (riippuu vähän minkä junan ottaa) ja on miellyttävä ja helppo tapa matkustaa. Lipun hinnatkaan eivät päätä huimaa. Me ostettiin liput jo etukäteen netistä (trenitalia.com) ja tulostettiin mukaan, niin asemalla ei tarvinnut kuin kävellä junaan, niin helppoa.
Firenzen must nähtävyys on kyllä kaupunkin läpivirtaava Arnojoki ja sen ylittävä kauppiaiden siltä sekä Santa Maria del Fiore (Duomo) ja varsinki Duomon kellotorni, josta on huikeet näkymät. Jotku nimeltä mainitsemattomat turistit paukkasivat kellotorniin kakskyt vaille ennen sulkeutumista ostamaan lippuja ja aika vaihdilla (tasan 9 minuuttia lipun ostosta) juostiin portaat ylös torniin (korkeutta 84,7 metriä) eikä hissiä ja niitä portaitahan oli 'vain' kellotornin huipulle 414, että alle kymmen minsaa mekko päällä oli meidän mielestä ihan kohtuullinen saavutus. Asukuvissa käytännöllinen portaiden juoksu maximekko, vähän meinasi helmat olla välillä tiellä...
Arnojoki virtaa kaupungin halki ja me kyllä joka ilta löysimme itsemme jostain joen varresta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti