Miten kaikki järjestyy, sitten loppujen lopuksi kuitenkin

Tää remppa on aiheuttanut stressiä, siitä miten asiat eivät mene siten kuin suunnittelee. Tässä jouduttiin viime päivinä hoitamaan juoksevia asioita, siirtämään muuttoa viidellä päivälllä, tilaaman asbestinpurku miehet hätiin ja vessakin remppa on vihdoinkin saatu polkaistua maanantaina käyntiin. Alkuviikosta tuntui, että mikään asia ei etene, aikataulut kusee ja rempan venyminen vesittää kaikki sovitut jutut. Mutta kuin ihmeenkaupalla, kaikki asiat sitten kuitenkin järjestyivät parhainpäin, tai noh, niihin vain asennoitui niin, että mitä ei voi muuttaa, niin sen vain joutuu kestämään. 

Nyt on kuitenkin muutettu, itseasiassa jo viime keskiviikkona. Muutto oli juurin niin perseestä kuin voi odottaakin ja pakkaaminen suoraan helvetistä (miten mulla voi olla viisi, siis viisi jäätävän isoa pahvilaatikollista kenkiä?). Ei taas seuraavaan kahdeksaan ja puoleen vuoteen tätä uudestaan. Muuten kaikki melkein ehdittiin saada valmiiksi (jopa lattialistatkin laitettua), mutta vessan remppa sitten viivästyi viikolla. Että tässä nyt eräällä ei ole ollut suihkua eikä vessaa viikkoon. Tai on, mutta ne sijaitsevat D-rapun kellarissa. Tiedoksi vaan, mun asunto on c-rapussa, kuudennessa kerroksessa. Mikä ilo lähteä vessaan yöllä... Mutta toivoa on tunnelin päässä, tänään on päästy tekemään lattiaa, josko mulla loppuviikosta olisi sitten ihan sisävessa omassa asunnossa.