No niin, otsikkohan jo kertoo mitä tää postaus sisältää. Auton vuokraus Italiassa ja blodit sen ratissa.
Meitä varoiteltiin ennen reissuun lähtiessä ties mistä, Italialaisesta liikenteestä, siitä, et auton vuokrausfirmat kusettaa ja perii ihmemaksuja vuokraajilta, liikenne kameroista saa sakkoja ym. ja ym. Hieman sitten vainoharhaisena etsittiin vuokra-autoa meille ja kahlattiin läpi autovuokraamoita ja vertailtiin hintoja. Meillä vielä auton vuokran hintaa nosti se, että me haluttiin vuokrata auto Bolognasta ja palauttaa se Bergamon lentokentälle. Joten käytiin varmaan kaikki Italian autovuokraamojen nettisivut läpi. Muistaakseni päädyttiin vuokraamaan auto europcarilla, koska saatiin sieltä jonkun lentoyhtiön kautta halvin palautusmaksu autolle ja vähän parempi auto, kun se ihan säälittävän pieni Fiat, mikä oli aina kaikilla vuokraamoilla halvin. Suomesta lainattiin navigaattori, joka pakattiin mukaan ja paikan päältä Bolognasta ostettiin pohjois-Italian tiekartta. Mä ajoin eka ja se, että päästiin Bolognan lentokentältä ulos ja oikealle tielle niin oli koko autoiluosuuden haastavin homma. Nimittäin, huomattiin vasta siellä autossa istuessa ja navigaattoria alkaessa asentamaan, et joo, puuttuu se kiinnityshommeli, millä sen helkkarin navigaattorin sais tuulilasiin. Meillä (tai paremminkin mulla) oli onneks sattumalta maalarinteippirulla laukussa (te ette halua tietää miksi mulla oli Italiassa maalarinteippirulla matkalaukussa, se jääköön ikuisesti arvoitukseksi), mutta joka tapauksessa Italian tiekartastokartalla ja maalarinteipillä me näppärästi tehtii ihan oma uniikki navigaattorin teline. Aika luovan näköinen viritelmä, mutta toimi koko ajan hirveen hyvin, ottaen huomioon rajoitetut välineet sen kokoon kyhäämiseksi. Eikä naivigaattori tietenkään mitään sateliittiyhteyttä saanut siellä parkkihallissa. Ja tää tietkartta, ei siitä nyt siellä lentokentällä mitään iloa ollut, koska se on tiekartta, ei mikään yksityikohtainen kartta Bolognan lentokentältä. Että silleen sit ihan sokkona vaan ajelin sieltä kentältä jonnekin. Jossain vaiheessa se navigin heräsi henkiin ja alkoi neuvomaan, niin päästiin vihdoinkin kunnolla matkaan.
Me päätettiin, et vältetään tietullillisia teitä ja meidän eka päämäärä oli Sirmione Gardajärvellä. Me nimenomaan haluttiin nähdä sitä italialaista maaseutua ja pikkukyliä sekä ottaa mahdollisimman paljon tosta autoilusta irti. Gardajärvelle Bolognasta ajoi jonku neljätuntia, jos en nyt ihan väärin muista. Eikä tosiaan ajeltu motareita pitkin, vaikka olisihan ne olleet nopeampia, mutta siinä sit ois nähnyt vain sitä motaria suurimmaksi osaksi.
Mun tai meidän kokemuksen mukaan voin suositella auton vuokraamista Italiassa, liikenne ei oo yhtään kummempi kuin missään muuallakaan, en tiedä miksi tuota liikennettä pelätään? Jokatapaksessa me otettiin auto Bolognasta ajettiin Gardajärvelle ja siellä Sirmioneen ekana päivänä. Sit kierretiin Gardajärvee (teen jossain vaiheessa postauksen Gardajärvestä sit erikseen) sekä itä- että länsipuolta. Gardajäreltä ajeltiin Bergamoon ja palautettiin auto Bergamon lentokentälle. Ei ollut mitenkään hankalaa. Maksujen kanssa tietysti aina kannattaa olla tarkkana, mutta se koskee tietysti kaikkea.
Meidän älttyömän hieno navigaattoriteline viritelmä
Tässä ollaan muutaman kilometrin päässä Sirmionensta ja Gardajärvi alkaa häämöttämään jo edessä.
Seuraavassa postauksessa muuten ollaan sitten itse Gardajärvellä jo ja voin luvata, että ne maisemat on upean huikeet!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti